Heips!
Tästä on aivan liian kauan, kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. En voi väittää, ettei ole ollut mitään kirjoitettavaa tai ei olisi ollut aikaa. Molempia on kyllä ollut, mutta jostain syystä en ole vain halunnut kirjoittaa (kaiketi nämä ovat niitä luovia taukoja).
Nyt on Juhannusaatto. Monet, tai käytännössä kaikki ystäväni ovat viettämässä juhannusta mökeillä tai jossain muualla kokoontuneena yhteen. Itse olen juhannuksen töissä. Juhannuksestahan saa hirmuisan hyvät rahat, mutta vastapainona on harmin tunne, kun kuuntelee toisten suunnitelmia eikä sinua edes voida ajatella mukaan, sillä kaikki jo tietävät sinun olevan töissä. Jotten ihan totaalisesti masentuisi tämän töissäolon takia olen päättänyt pyhittää junannus vkl omalle hyvinvoinnilleni. Vuorotyöni takia on treenaaminen ja yleisestikin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen välillä hyvinkin vaikeaa ja raskasta. Pelkästään tukan pesu välillä tuntuu ylivoimaiselta. Eiköhän se tässä nyt ole huomattu, ettei vuorotyö ole minua varten (onneksi elokuussa silmäklinikan päiväkirurginen on 8-16 ma-pe). Siksi tämä olkoon Marian hyvinvoinninjuhannus. Ne, jotka ovat viime viikkoina viettäneet kanssani aikaa, ovat varmasti huomanneet kuinka pinna kireällä olen ollut ja siitä olen pahoillani. Tämä unettomuus ja "olen vain töissä"- elämätyyli ei oikein sovi miulle.
Pyrin myös viettämään kaiken mahdollisen ajan kotonani, josta olisi muutto viikon päästä. Rakastan tätä pientä vuokrayksiötäni hyvin paljon. Koska juhannuksena kaikki ovat jossain, voin hyvin pyhittää vkl omalle kodilleni.
Eilen kävi maailman ihanin asia, kun huomasin miun pikkuparveketomaattini tehneen yhden tomaatin! Voi että sitä onnen tunnetta. Olin tehnyt jotain oikein sen kasvatuksen kohdalla!
Tämän päivän aloitin kunnon salikäynnillä ja pistin lihakset kunnon rääkille. Nautin myös ihanan aamupalan samalla lehteä lukien ja hetken päästä olisi aika lähteä töihin. Huomenna aamusta on sama ohjelma tiedossa ja sunnuntaina onkin sitten aamuvuoro, jonka jälkeen olisi tarkoitus päästä mamin kanssa juoksemaan ja sen jälkeen viimeinen juhannussali ja illalla pääsee Topiaksen kainaloon.
Tiedän, että tulen olemaan sunnuntaina aivan poikki, mutta kyllä tämä juhannus nyt on pakko rämpiä läpi!
Ihanaa juhannusta kaikille, ne joilla se on vapaa, nauttikaa täysin rinnoin! Ja ne, jotka ovat töissä, muistakaa, että kesä ei lopu juhannukseen.
Maria
