Hattu rakkaus

Heips!

Ihan vaan oli pakko nyt tulla tänne kertomaan, että vihdoinkin kolmen vuoden pohdiskelun, itsetutkiskelun, omantunnon riistojen ja mielenvaihdosten jälkeen pääsyin ostamaan tämän :

Hatun tupsu on oikeasti vielä vaaleanpunaisempi ja niin ihanus, että voi että!!

En ole eläessäni kuolannut mitään vaatekappaletta tai asustetta niin kauan kuin tuota hattua. Syy siihen miksi en kyseistä hattua ole aikaisemmin ostanut on sen hinta ja valinnan vaikeus hattujen materiaaleissa, tupsun väreissä (tänään miulle selvisi, että hattuun saa vaihdettua tupsua, joten voin ostaa miljoona eri väristä tupsua!) ja printeissä. Ajattelin aina kun hattuja kävin katsomassa tai näin kadulla jonkun pitävän tälläistä, että: "joo en mä kuitenkaan sitä pitäisi" tai "kyllästyn siihen kuitenkin heti", mutta en yksinkertaiseti kyseistä hattua ole saanut mielestäni ja nyt olen niin onnellinen, kun vihdoin saan pitää sitä päässäni, koska se on MIUN hattu. Ihan ikioma.

Eipä mulla muuta :D

Ihanaista syksyn alkua,

Maria

Mielen ja vaatteiden oikkuja osa 5 546 900

Kaikki ihmiset, jotka tuntevät miut, tietävät sen, että vaatteet on yksi ihanuus mielestäni. Mikään ei ole ihanampaa kuin löytää vaatekappale, joka sopii itselle kuin nenä päähän. Itselleni vaatteet ja pukeutuminen ovat enemmän kuin vaan vaatekappaleita, jotka heitetään päälle. Itselleni ne kuvaavat luonnetta, olotilaa ja itsetuntoa. Itselläni on vain yksi pienen pieni ongelma, kun puhutaan pukeutumisesta.  Pukeutumistyylini on hyvin vaihteleva mm. harrastukseni kautta olen saanut tyyliini street vaikutteita: rentoja vaatteita, värejä, huppuja, tennareita. Toisaalta taas rakastan seurata viimeisintä muotia, joka no tietenkin sesongista riippuen vaihtelee. Myös omat ystäväni vaikuttavat tyyliini, se on vähän kuin maassa maan tavalla meiningillä. Välillä rakastan olla hyvin tyttömäinen, välillä taas tykkään shokeerata (se vaihe on nyt kyllä nukkunut aika pitkään) ja joskus taas tuntuu, että olen sekoittanut kaikkea tuota mahdollista päälleni eli suoraan sanoen aikamoinen sillisalaatti on välillä tämä meikäläisen pukeutuminen :D

Tämä ongelma pomppaa esille varsinkin tälläisina ihanina päivinä, kuten ensimmäinen koulupäivä kesän jälkeen(joka valitettavasti oli tänään eli loma on ohi!!). Ensin yrittää miettiä sitä, että millainen fiilis on, seuraavaksi millainen sää on, no toisaalta myös se on tärkeää minkälaisen kuvan tahtoo itsestään antaa, mikä toisaalta on hassua kun olen samaa koulua käynyt nyt kolme vuotta ja luokkalaiseni ovat nähneet minut miljoona kertaa.

No tietenkin tein sen mokan, mikä itsellani tuntuu olevan tällä hetkellä enemmän sääntö kuin poikkeus: yritin liikaa ja lopputuloksena vihasin kenkiä jotka laitoin jalkaan, tukka oli väärin ja muutenkin olo oli hieman blaah. EN tosissaan ottanut asusta kuvaa, mutta otin erilaisista yhditelmistä kuvia, jotka ehkä hieman tähdentävät tyylini monisuuntaisuutta (Anteeksi kuvien laatu, kamerani laturi on jossain tosi hukassa oten kamerana toimii ihanaisen macini kamera).

eleganssi

väriä

hieman boheemi

street

tyttömäinen

Tällä hetkellä ratkon kyseistä ongelmaa heittämällä vaatteitani kirpparille ja etsimällä kriisivapaita vaatteita. Ehkä tästä sillisalaatista vielä joku päivä tulee jotakin järkevän näköistä. Toivottavasti..

Eipä tässä muuta,

Ihanaisia vaatekriisejä kaikille!

Terkuin Maria

Kesäretkiä vol. 2

Ihanaisen kaljakellunnan lisäksi top 3 kesätapahtumiin kuuluu ehdottomasti yhditetty reissu Varkauteen ja Jyväskylään moikkaamaan paremman puoliskoni perheitä. Sen lisäksi, että poikaystäväni on ihana, niin hänen perheensä ja sukunsa ovat aivan yhtä ihania, joten heidän luonaan on aina ihanaa käydä. Pääkohokohtana ihanien ihmisten näkemisen lisäksi oli ehdottomasti kolmen päivän veneretki Varkaudesta Kuopion kautta Juankoskelle ja takaisin. Sen reissun jälkeen ei kyllä tarvinnut edes ajatella ulkomaille lähtöä. Koko veneretki oli kuin olisi ollut ulkomailla! En osaa sanoin kuvailla sitä loman ja vapauden tunnetta, joten antaa kuvien puhua puolestaan.

Näitä kuvia katsoessa tulee niin kova ikävä kesää ja sitä stressittömyyden ja ajattomuuden tunnetta. Tuohon voisi helposti tottua. Aamiainen hyvässä seurassa, päivät auringonottoa kannella ja illat  nautiskelua ja naurua. Sain pienen palan taivasta mieleeni tuosta reissusta.

 Mitenkäs muiden lomamuistot? Mikä on ollut lempiasia koko kesässä? 

Tekuin,

Maria

Kaljaa ja kelluntaa 2011

Syksy kolkuttaa jo ovella. Tajusin sen kauhukseni tänä aamuna kahvia juodessani keittiön pöydän ääressä, kun huomasin pihakoivussa olevan keltaisia lehtiä.  Yh, nyt se kesä on sitten ohi.  Onneksi sitä kerkesi tehdä vaikka mitä. Ajattelin tehdä pienen postaussarjan kesän aikana tehdyistä jutuista ja nro 1 on kaljakellunta. 

Olin ensimmäisen kerran kellunnassa 2010 ja silloin tuli jo selväksi, että siitä tulee vuosittainen perinne. Kaljakellun ideahan on hommata mikä tahansa kelluva asia, jossa voi näppärästi kellua pitkin vantaanjokea ja nauttia erinäisiä virvokkeita. Reitti vaihtelee hieman joka vuosi, mutta eksymisen vaaraa ei ole, johtuen siitä, että koko joki on täysi meitä fiksuja, jotka uhmaamat vaaroja joita tulee, kun juo alkoholia veneessä.

Pieni määrä porukkaa tuolla :D

Pikainen pissatauko/veneen pumppaus-hetki (itse tosiaan juoksin suoraan puskaan :D)

 Meillä on käynyt tuuri, kun molempina vuosina on ollut suht lämmintä ja aurinkoista. Tänä vuonna olin päättänyt, etten mene veteen (vantaanjoki oli tässä joku aika sitten uintikiellossa saasteen takia) kuten viime vuonna, mutta kuitenkin siinä kävi niin, että putosin veteen, kun yritin kiivetä takaisin veneeseen pissatauolta :D aah sitä likaisen veden ihanuutta!

Meidän vene tosiaan aika ajoin tyhjeni ja loppupeleissä kävi niin, että jouduttiin evakuoimaan itsemme toisten veneisiin, ettei hukuttaisi veneessä olevaan vesimäärään. Meidän vene oli sellainen lasten kumivene (ylemmässä kuvassa tuo sinikeltainen) mihin kyllä mahduttiin kahdestaan, mutta juomat taisi olla liikaa venerukalle. Tietenkin me yritettiin kovasti keventää veneen taakkaa, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi nopeasti veneen mielestä. Omasta mielestä juomat hävisi liiankin nopeasti.. köhköh kunto oli sen mukainen.

Tässä vaiheessa oli kylmä ja sellainen 7tunnin humala

Ja tässä vaiheessa tuli se "ei miksi aina pitää korjata omat jäljet"

Kaiken kaikkiaan meidän kelluminen kesti n. 7 puoli tuntia eikä me päästy eteenpäin kuin murto-osa reitistä. En tosiaan tiedä mitä tapahtui, koska omasta mielestämme me kuitenkin liikuimme koko ajan eteenpäin :D Toi veneiden tyhjentäminen ja kamojen kerääminen tietenkin on koko kellunnan ärsyttävin osuus, kun haluisi vain päästä jatkamaan johonkin, mistä saa lämpimät vaatteet päälleen. Ton hetken kyllä kruunasi tyttö, joka tuli innoissaan puhumaan mun kanssa marsuista (kun eräs ihana nimeltä mainitsematon meni ja kertoi, että itse omistan marsuja). Tossa vaiheessa ajatukseni olivat hyvin kaukana marsuista ja kiitos marsutyttö ymmärsi asian. No ehkä annoin hänen myös ymmärtää asian hyvin selkeästi.. Lopulta me kuitenkin onnituttiin mallikansalaisten tavoin korjaamaan sotkumme ja saamaan vielä taksikin!

Jatkot tapahtui Pasilassa saunan merkeissä ja siitä taidetiin jatkaa Mbarin terassille ja siitä VIELÄ Motelletiin. Siinä vaiheessa mä tosin meinasin nukahtaa/sammua niin fiksuna tyttönä päätin lähteä kotiin. Väsähdin, kun piti esittää australialaista ja vielä yrittää lankuttaakin ja leikkiä kaksosta.. Niin ja ehkä se humalakin vaikutti asiaan.

Kaiken kaikkiaan tosi onnistunut päivä ja ensi vuonna EHDOTTOMASTI on taas mentävä kellumaan, ihan vaan vaikka jos pääsisi vähän pidemmän matkan, kuin tänä vuonna :D

Ihania muistoja kesästä <3

Maria

Happy, Funny and my birthday

Hahaaa viihdytin itseäni eilen ah, niin ihanan tanssitunnin jälkeen, katsomalla kuvia viime synttäreistäni. Teemana tosiaan oli lastenkutsut ja sen mukaisesti apetta oli pöydässä: muffinseja(valkosuklaa,suklaadippauksella), karkkia, kakkuja, tikkareita yms. kaikkea mahdollista mistä tulee huono olo. Tietenkin ystäväni asunto, joka armollisesti lainattiin synttäreitäni varten, oli koristeltu serpentiineillä, ilmapalloilla ja prinsessa-julisteella. 

Synttäreiden ehdottomasti paras osuus oli leikit. Luonnollisesti 23-vuotiaana alkaa tämä taantuminen ja lapsuus olisikin kiva saada takaisin, joten olihan sitä pakko leikkiä pantomiimiarvausta, ongintaa, kynän dippausta pulloon (muahahahaa sitä oli hauska seurata) ja paketin kierrätystä. Osallistujat leikkivät leikkejä joukkueina, mikä teki leikeistä vielä hauskempaa, koska minä ja ystäväni(joka lainasi asuntoaan ja auttoi ihanien synttäreiden valmisteluissa) toimimme tuomareina ja saimme nauraa ratketaksemme toisten toilailuille :D Tietenkin leikeistä tehtiin aikuisversiot esim. onginnasta sai erilaisia drinkkejä(jotkut hyviä ja jotkut ei) ja pantomiimissä mm. rakastelu aiheutti suuren suurta hupia. 

Kakunpuhallushetki, jolloin vastasin puhelimeen :D

että näillä fiiliksillä :D

Jos hieman jaksaa panostaa niin synttäreistä voi saada vaikka millaiset. Kyllähän noihinkin rahaa ja aikaa meni, mutta kyllä se järkkääminenkin oli hauskaa. Parasta on, kun juhlaväki on fiiliksissä :) 

Harmi, että synttärit on vain kerran vuodessa.. Olisi kiva järkätä taas tollaset bileet.. Hmm toisaalta kohta on halloween..  Joka tapauksessa on ihanaa, kun voi muistella tämänkaltaisia juhlia ja tehdä itselleen paremman mielen, varsinkin, kun mieli ei ole parhaimmillaan. 

Toivottavasti kaikilla muillaki on yhtä ihania synttärimuistoja :)

Terkuin,

Maria

Love for dancing

Tanssi on ollut osa elämääni viisivuotiaasta asti ja en useista yrityksistä huolimatta ole harrastusta lopettanut(lopettaminen on yleensä johtunut elämän suurista muutoksista muutoista, koulun alkamisesta yms). Pisimmillään olin puoli vuotta tanssimatta, jonka jälkeen ystävätkin jo pyysivät minua menemään takaisin tunneille, sillä en ollut enää puolen vuoden tauon jälkeen mukavaa seuraa :D Johtuen siitä, etten ollut päässyt tanssiin purkamaan agressioitani tai muita fiiliksiäni, joten tanssin sijasta purin ne ihmisiin.. Siitä vielä pahoittelut varsinkin kahdelle luokkalaiselleni, jotka saivat koulussa kestää purkauksiani. 

Tosissaan tanssi on minun tapani ilmaista tunteitani fiiliksiäni ja pitää hauskaa. Meillä on opistolla aina kesäisin loma, liiiiian pitkä loma, jonka loppumista itse kukin opistolainen varmaan aina odottaa. Ja tänään se odotus palkitaan omalta osaltani, kun toinen street-tunneistani alkaa tänään! Ensimmäinen ajatus aamulla oli "Tänään VIHDOIN pääsen tanssimaan" ja seuraava ajatus oli "hmm osaankohan enää mitään". Huvittavaa, että sitä joka syksy ajattelee täsmälleen noi samat lauseet.. Mutta kiitos tanssin oloni on hirmu paljon energisempi kuin aikoihin! 

Eiköhän asia tullut selväksi, rakastan tanssia :)

Palataan ehkä vielä illalla, kun olen polvet ruvella ton tunnin jälkeen.

Ensimmäinen

Ensimäinen on varmaan aina vaikein asia. Ja yleensä omasta mielestäni itselläni aina ensimmäinen yritys ei ole aina se paras. Joten luonnollisesti tämä ensimmäinen teksti ei jää varmaan tämän blogin historiaan parhaimmaksi tekstiksi. No mutta eipä se mitään. Omaksi iloksi blogia ajattelin ruveta kirjoittamaan, eli pääasia, että tämä nyt itselleni kelpaa ensimmäiseksi. :D Ihanata.

Loman viimeinen viikko alkaa huomenna ja kaiken lisäksi syksy saapuu kovaa vauhtia. Onneksi syksy kuuluu omiin suosikkeihin. Se on uudistumisen ja uusien alkujen aikaa joista voi nauttia, puhumattakaan kauniista ruskasta ja kirpeistä syysilloista, kynttilän valosta ja höyryävästä kupillisesta teetä. Uudistumisen kunniaksi menin ja leikkasin tukkani lyhyeksi. Kyllä! Ne jotka minut tietävät uskovat tämän olevan isompi asia kuin ylioppilaaksi pääseminen aikanaan. Tosissaan tukasta lähti noin 45 senttiä hapertunutta huonokuntoista tukkaa ja tilalle tuli ihana lyhyt eloisa polkka. Sen kanssa nyt sitten totuttelen elämään eli itken yöt läpeensä sitä, kuinka en saa enää kunnon nutturaa. no ei vaineskaa, olen tosi tyytyväinen lopputulokseen ja odotan, että pääsen tekemään tähän vaikka mitä juttuja.

Ehkä tämä riittää ensimmäiseksi sepustukseski. Alla kuvat vanhasta sekä uudesta tukasta (Pahoittelut ylemmän kuvan ylivalottuneisuudesta). :)

Ihanaa syksyn alkua :)