Markku : Paita

Ostin paidan. Ajattelin sen tuovan itselleni paremman olon. Olen katsellutkyseistä paitaa muutamaan otteeseen, mutta olen miettinyt, olenko tarpeeksi hyvä paidalle.. Hmm mikä mättää? Eikö kysymys ole: onko paita tarpeeksi hyvä minulle? Kävelin kuitenkin kauppaan ja sovitin paitaa, minusta se näytti hyvältä. Keräsin siis kaikki rohkeuteni ja itsetuntoni rippeet ja menin kassalle ja ostin paidan. Näinkin pieni asia, paidan osto voi joskus tuntua isolta asialta ja herättää paljon tunteita, varsinkin jos ihmiselle vaatteet ovat enemmänkin, kuin vain jotain, mitä voi pukea päälle.

Kerroin täällä aikaisemmin suuresta ikuisesta vaatekriisistäni liittyen monityylisyyteeni. On vaikea pukeutua, kun rakastaa montaa eri tyyliä. Ja miten tuot esille oman persoonan miljoonalla eri tyylillä? Onko minussa miljoona eri persoonaa? Toivottavasti ei. Olen asiaa kovasti pohtinut ja päätynyt aina samaan. Lopputuloksena se, mikä määrää sen mitä laitan päälle, on uskallus ja usko siihen pystynkö kantamaan vaatevalintani. Hassua on, että kannan vaatteeni paremmalla itsetunnolla silloin, kun olen yksin liikenteessä. Kun liikun yksin kävelen leuka pystyssä ja hymyilen vastaantulijoille ja olen ylpeä siitä mitä olen laittanut päälleni, mutta usein jos olen porukassa, huomaan aina mielessäni lyttääväni oman vaatevalintani tai ulkonäköni muiden alle. Kuinka ihmeessä ihmismieli voi olla näin kiero? Onneksi tämäkin vaihtelee. Enkä voi muuta, kuin katsoa peiliin ja miettiä miksi teen itselleni niin? Miksen vain voi antaa itseni olla tyytyväinen? Onko se niin, että loppupeleissä tyytyväisyyttä ei voi koskaan saavuttaa?

Juttelin ystäväni kanssa tilanteestani ja hän totesi näiden tuntemusten olevan osa elämää ja kasvua. Olen iloinen, että omistan ystäviä, jotka pitävät pääni kasassa ja tukevat itsetuntoani. Mietin kuitenkin kuinka rankkaa kasvaminen on, jos joka kasvun hetki kaikki pitää käydä läpi kriisien kautta. Toivon todella, että osaisin välillä tuntea ja ajatella vähemmän.