Pihalla

On niitä hetkiä elämässä, kun ei enää tiedä mikä on, kuka on ja mitä haluaa. Itse olen löytänyt itseni tästä tilasta. Olen aivan ulapalla suoraan sanoen siitä mikä itsessäni on hyvää ja mikä pahaa. Onko asiat joita olen pitänyt itselläni vahvuutena, sittenkin minun huonoja puoliani? Ovatko asiat, jotka ärsyttävät muissa kuitenkin vain omia tapojani, joita en suostu myöntämään tiselleni. Olenko se kuitenkin minä, joka tekee elämästäni välillä ylitsepääsemättömän kieron vaikeaa?

Sosiaalisena ihmisenä tämä tila on kamala, koska silloin koen olevani paremmin turvassa olemalla yksin. Yksin olemalla olen vain minä eikä silloin ole vaaraa siitä, että huonot puolet, joita olen pitänyt hyvinä puolinani, tule esille. 

Tiedän olevani hyvin vaikea ihminen, mitä moni taas ei usko. Olen todella monimutkainen ja mielialani vaihtelevat nopeasti. Olen ärsyttävän perusteellinen mitä tulee asioiden selvittämiseen, enkä luovuta ennekuin asia, joka minua häritsee on puhuttu selväksi. Luonteeni menee myös laidasta laitaan. Moni ihminen tuntee melkeimpä vain Marian, joka on hyvin ulospäin suuntautunut, sosiaalinen ja vähän höpsö, joka ei turhia murehdi maailmasta tai koulusta. Toki nämä kaikki on osa minua, mutta tuosta puuttuu kokonaan se puoli, joka nauttii istua pimeässä ja pohtia elämää, ihminen joka ahdistuu helposti varsinkin koulusta. Harva myöskään tietää sitä, etten voi katsoa uutisia, koska jokaisen surullisen uutisen kohdalla tuntuu, että sydämeni särkyy ja tunnen niin suurta pettymystä maailmaa kohtaan, etten ymmärrä miten ihminen voi olla niin kamala. Niin olenhan ollut stressin takia muutaman päivän sairaalassa lukioaikoina..

Pahinta on se, että ihmiset, jotka pitävät tästä iloisesta hömpästä Mariasta eivät hyväksy tätä minun toista puoltani, joka on hirvittävän iso osa identiteettiäni. Tämän seurauksena olen alkanut pitää näitä luonteenpiirteitäni pahoina asioina. Eihän se voi olla hyvä, että tykkää olal melankolinen, nauttii katsoa elokuvia joiden aikana varmasti itkee? Onko se hyvä asia, että asiat vaivaavat, jos niitä ei selvitä? Onko hyvä asia ottaa kaikki maailman murheet omille hartioille?

..En tiedä. 

Onneni itselleni on se, että paikka jossa saan olla juuri sitä mitä olen, on tanssituntini. Siellä saan olla juuri sillä tuulella millä olen ja kaikkea mitä luonteestani tulee voi ammentaa tanssiin. Kiitos siitä, että ihmiset, jotka ovat rinnallani tanssineet (he itse tietävät) ovat ymmärtäneet minua. Kiitos Maria Lättilän  tanssin diplomi-työlle, joka antoi itselleni mahdollisuuden purkaa ahdistustani. Kiitos, että tänään pääsen tanssimaan.

Maria