uuden vuoden aatto lähti ihanasti käyntiin auringon paisteella ja pienellä pakkasella. Tämä keli oli omiaan kunnon juoksulenkille, jonka jälkeen oli hyvä vielä vähän sauvoa. Aloitin siis oman aattoni kunnon urheilusuorituksella ja nautinto oli suuri. Maastojuoksu luukin ihanissa maisemissa on vertaansa vailla. Ja pitkän lenkin jälkeen palauttava sauvakävely saa veren kiertämään hyvin hartioissa. Myös äärimmäisen kovana mimminä tietenkin piti tehdä kunnon lihaskunto-ohjelma vielä kuntoilu-urakan päätteeksi. Uuden vuoden aatto lähti siis hyvin käyntiin. Seuraavaksi oli luvassa siskon näkemistä ja vähäsen shoppailua, mutta entäs nyt? Saavuin kotiin ja..? Pitäisi kai olla luvassa se vuoden viimeinen partyilta. SE ilta, jonka aikana pitäisi olla niin julmetun hauskaa ja fantsua jajaja.. No meillä paremman puoliskoni kanssa meni suunniteman uusiksi ihan viime metreillä, kun meidän piti mennä Jyväskylään, mutta rahallisista syistä ei sinen lähdettykään. Ja nyt itse istun yksin kotona ja huvittavinta on se, ettei minua huvita yhtään juhlia. Parempi puoliskoni on aloittanut juhlinnan jo päivällä saunomalla ystävänsä kanssa. Minutkin on kutsuttu viettämään sinne iltaa. Miksi siis istun kotona? Viime uutena vuotena tähän aikaan olin jo toisen päivän juopotteluputkessa ja pidin hauskaa sydämeni kyllyydestä. Nyt minua lähinnä ahdistaa. Ja olen ihmetellyt koko päivän mikä minun on.
Totesin itselleni loppupeleissä itkun kera, että suurin syyni tähän ahdistukseen on vanhempi marsuni, joka vanhuuttaan on alkanut kärsiä pahoista epilepsiakohtauksista, jotka usein ajoittuvat öihin. En millään tahtoisi jättää Muruani, sillä nyt sen kanssa eletään niitä hetkiä, että se voi kuolla koska vain. Ja niille, jotka ajattelevat, että se on vaan marsu ja sellaisenhan saa muutamalla eurolla uuden, niin Muru on ollut kanssani yli viisi vuotta, se nukkuu kanssani ja kyllä me ymmärrämme toisiamme. Ei ne ole vain koirat, joista tulee ihmisen parhaita ystäviä. Muru sai jälleen viime yönä kohtauksen ja olin taas kerran varma, että se on nyt siinä. Säikähdyksellä selvittiin tälläkin kertaa, onneksi.
Jotenkin en vain koe uuden vuoden juhlien olevan sen arvoinen, että marsuni kuolee tänne ilman miun seuraa. Ja toisaalta en millään jaksaisi lähteä leikkimään iloista, kun olo ei ole sen mukainen. En tiedä. Voi olla, että olen kotona koko illan tai sitten en. Ehkä huomenna kirjoitan, että tänään olikin se vuosisadan paras bileilta ja loppupeleissä fiilis oli mahtava. En tosissaan tiedä. Olen vain niin helkutin ailahtelevain.
Mutta teille kaikille tahdon toivottaa onnellista ja mahtavaa uutta vuotta 2012. On jälleen aika avata uusi luku elämässä. Nauttikaa siitä,
Maria
Totesin itselleni loppupeleissä itkun kera, että suurin syyni tähän ahdistukseen on vanhempi marsuni, joka vanhuuttaan on alkanut kärsiä pahoista epilepsiakohtauksista, jotka usein ajoittuvat öihin. En millään tahtoisi jättää Muruani, sillä nyt sen kanssa eletään niitä hetkiä, että se voi kuolla koska vain. Ja niille, jotka ajattelevat, että se on vaan marsu ja sellaisenhan saa muutamalla eurolla uuden, niin Muru on ollut kanssani yli viisi vuotta, se nukkuu kanssani ja kyllä me ymmärrämme toisiamme. Ei ne ole vain koirat, joista tulee ihmisen parhaita ystäviä. Muru sai jälleen viime yönä kohtauksen ja olin taas kerran varma, että se on nyt siinä. Säikähdyksellä selvittiin tälläkin kertaa, onneksi.
Jotenkin en vain koe uuden vuoden juhlien olevan sen arvoinen, että marsuni kuolee tänne ilman miun seuraa. Ja toisaalta en millään jaksaisi lähteä leikkimään iloista, kun olo ei ole sen mukainen. En tiedä. Voi olla, että olen kotona koko illan tai sitten en. Ehkä huomenna kirjoitan, että tänään olikin se vuosisadan paras bileilta ja loppupeleissä fiilis oli mahtava. En tosissaan tiedä. Olen vain niin helkutin ailahtelevain.
Mutta teille kaikille tahdon toivottaa onnellista ja mahtavaa uutta vuotta 2012. On jälleen aika avata uusi luku elämässä. Nauttikaa siitä,
Maria
