Sisko tuli kylään!

Jeij!

Sisko tuli viihdyttämään minua, etten muutuisi täysin mökkihöperöksi, varsinkin, kun en ollut vielä kykenevä menemään tanssiharkkoihin, toki vain katsomaan, mutta silti. Päädyimme pelaamaan resident evil 4:Sta sekä katsomaan sex and the cityä ja syömään herkkuja!

Maria

Kaunis auringonpaiste, lumen kimallus ja lukittuna sisälle..

Hei,

täällä sisällä sitä möllöttelen ja kiroan tätä tautia alimpaan helvettiin. Jos olisin terve, olisin luultavimmin käynyt jo hiihtämässä äitini kanssa ja nyt nauttisin urheilun jälkeisestä euforiasta.. Mutta ei! Urehilun sijaan olen makoillut, istunut, löhönnyt ja kyllästynyt kuoliaaksi. Tietenkään en osaa tätä "älä tee yhtään mitään mikä rasittaa" vaan tottakai häärään pikkujuttuja täällä kotona kuten pyyhin pölyjä tai vaihdan pikuesineiden järjsetystä ynnä muuta hirvittävän tärkeää. Tietenkin pidän huolen, etten rasitu, mutta luoja tätä pitäisi tehdä kaksi viikkoa! Tai no viikko, ku nensi viikolla alkaa harjoittelu, mutta joka tapauksessa en siloinkaan saa tehdä mitään, mikä rasittaa fyysisesti. 

Hehehee, koska miulla on näin paljon luppoaikaa, on miulla aikaa otella itsestäni turhemaakin turhempia kuvia! Jippiii, kaikki ovat varmaan enemmän kuin innoissaan asiasta! Joo.. voisitteko millään kertoa mitä sitä voi tehdä sairaana?

Nyt lisää lepoa,

Maria

Sairasloma

Heips..

Nyt sitten on Marialla edessä kahden viikon urheilukielto. Kävin tänään lääkärissä tämän miun oudon flunssan kanssa, joka ilmenee lähinnä sairaanloisena uupumuksena roskiksen viemisen jälkeen tai minkä tahansa pienen fyysisen suorituksen jälkeen, nuhana ja väsymyksenä. Lääkäri epäili sydänlihastulehdusta, mitä ei kiitos luojalle sydänfilmissä näkynyt, mutta lääkäri määräsi silti kaksi viikkoa urheilukieltoa, sillä oireet viittavaat vahvasti orastavaan tulehdukseen.. Olen siis virallisesti varoittava esimerkki! Älkää hitto soikoon urheilko flunssaisena tai lopputulos on tämä. Vaikka vain on nuhaa niin silti. Itse tein tämän virheen ja tässä lopputulos. 

Tämän takia miullahan on aikaa nyt sitten tehdä kaikkea turhaa näiden neljän seinän sisällä ja voin taata, että tulen kirjoittelemaan paljon tyhjempääkin tyhjempiä tekstejä tänne blogin puolelle ihan vain siksi, etten kuole tylsyyteen. 

Eniten harmittaa se, että en kahteen  viikkoon pääse tanssimaan ja näin ollen missaan neljät kisatreenit. Tietenkin niitä pääsen seuraamaan, mutta se olo, kun et saa tehdä vaikka kuinka tekisi mieli, on kamala. Saatikka se paha mieli muiden tanssijoiden puolesta, kun ei pysty treenaamaan samalla tavalla kuin he, mikä ryhmäurheilussa on pois koko tiimiltä. Tämähän tarkoittaa vain sitä, että parannuttuani täytyy treenata kahta kauheammin ja ylimääräiset treenaukset kehiin.

Nyt linnotaudun sohvalle elokuvien kanssa ja teen sitä mitä lääkäri määräsi: lepään.

Maria

Tappelija

Kävin eilen keskustelua parisuhteestani erään ystäväni kanssa. Ihan vain siitä, että kauaako ollaan seurusteltu jne. Totesin myös olevani hyvin vaikea tyttöystävä, oikukas, ailahteleva, vahvasti kiintyvä ja toisaalta hyvin omissa oloissaan viihtyvä. 

Kaiken lisäksi olen jääräpäinen, kaipaan paljon fyysistä huomiota, joka vaikuttaa vahvasti itsetuntooni omasta ulkonäöstäni. Olen myös parisuhteessa ihminen, joka usein jättää sanomatta sillä hetkellä asian, joka ärsyttää, mutta palaan siihen myöhemmin, jolloin yleensä tuohon samaan syssyyn on kasaantunut jo muutama muu juttu lisäksi. Näissä tilanteissa leimaan itseni hyvin "valloittavaksi" tyttöystäväksi, jonka kanssa on varmasti ihastuttavaa viettää aikaa...

Mikä siinä on, että vaikka olen ihmisen kanssa, jota en voisi kuvitella keneksikään muuksi, joka on poikaystävänä parhaasta päästä, on minun silti pakko etisä vikoja ja asioita, jotka vaivaavat minua parisuhteessa? Toisaalta en koe sanovani turhista asioista, vaan asioista, jotka oikeasti vaivaavat. Mutta kai sen voi sitten tulkita niin, että yksinkertaisesti tykkään vain tapella.  Itse en koe, että tykkäisint apella. Liian tasaisesta menosta en pidä, mutta en minä tahdo tapella vain tappelun takia.

Poikaystäväni kanssa olemme myös täysin toistemme vastakohtia. Hän rakastaa hyvää mieltä ja on positiivisuuden perikuva ja pyrkii ihailtavasti aina hyvään mieleen. Minä taas en luonteenikaan puolesta pysty samaan positiivisuuteen kuin hän, jolloin yhteentörmäystä on välillä mahdoton välttää. Hän pystyy unohtamaan, minä en.  Minun täytyy vatvoa asiat puhki jotta saan rauhan, hänen ei. Hän pyrkii aina löytämään kaikesta positiivistä, minä en siihen pysty.

Loppupeleissä taidan edelleen pelätä sitoutumista jollain tasolla, tai pelkään enemmän sen asian menettämistä, jonka tässä parisuhteessa olen saanut. Pelko myös siitä, että onko tämä oikea polku minulle, on pelottava. Ihmisenä, joka miettii kaikissa asioissa kaikki puolet, ei mikään, ei varsinkaan parisuhde ole yksinkertainen asia. Jos kukaan tietää vastauksia näihin kysymyksiin niin ole kiltti ja kerro...

Tiedän myös, että jotkus asiat mitä kirjoitan ovat hyvin henkilökohtaisia ajatuksiani, mutta koen voivani jakaa ne, koska se lähinnä helpottaa minua.

Maria

Balearic sunset- back 2 basics 2012

Heipä hei!

Kuten aiemmin olin lupaillut niin tässä tulisi nyt postaus Balearicista, joka järjestettiin viime viikolla. Meille järjestäjille nämä partyt alkavat jo paljon ennen varsinaista tapahtumailtaa. Ensin on suunniteltava ja sen jälkeen mietittävä toteutus javiiemiseksi on koottava valaistus, äänentoisto ja decot. Onneksi kokemus tuo nopeutta asioihin ja nykyään Balericin kokoaminen ja purkaminen vie paljon vähemmän aikaa, kuin mitä se alkuajoilla vei. 

Itse partyiltana saavumme itse jo hyvissä ajoin varmistamaan, että kaikki toimii. Sitten itse aloitan rentoutumisen, sillä osani duunista sille illalle on jo tehty. Pojat taas toimivat dj:nä, joten heillä alkaa illan kohokohta. Soittojärjestyksessä ensin soitti Tobey T, toisena Michael K ja viimeisenä Tiberiuz. Ilta oli yhtä onnitunut kuin ennenkin. Meillä oli yli 300 kävijää ja meininki oli todella hyvä. Tälläisissä bileissä ehdottomasti ratkaisee bileiden laatu ei asiakasmäärä. 

Tobey T

michael K

Tiberiuz

Itse jouduin lähtemään jo yhden aikaa pois seuraavan päivän kisatreenien takia, mutta pojilta kuulin, että partyt olivat loppuun asti huippu hyvät! Nyt sitten vain odottamaan seuraavaa Balearic sunsetia!

Maria

Nuhaa nuhaa nuhaa aivastus ja pikku ärsytys

Hei!

Tätä tällä viikolla: räkää, nuhaa, aivastelua, yskimistä ja äärimmäsitä ärtyneisyyttä ihan siitä pienestä syystä, ettei miulle nouse kuume! Tämän takia saan kärsiä viikkotolkulla tästä flunsasta ja harvasen päivä miettiä pitääkö levätä vai yrittää tehdä asiat samalla tavalla kuin terveenä, koska suomalaiseen tapaan ihminenhän on sairas vasta, kun on kuumetta. Kuitenkin olen ihan poikki ja väsähdän pelkästä roskisten viennistä. Ihana influenssakausi on siis virallisesti selättänyt miut.

Toivotaan, että huomenna on parempi olo, sillä silloin on tiedossa tanssitreenit, ystävän synttärit ja tyttöjen bileet. Eli keinoja kaihtamatta pöpöt saa nyt kyytiä!

Yrittäkäähän pysyä terveenä,

Maria

Höpötiti

heips,

Nyt on pieni väsymys päällä kahden rankan työpäivän jälkeen. Eilen oli vielä rankat tanssitreenit ja tänään kävin opettelemassa sauvojen käyttöä hiihtäessä. Onnekseni alan päästä jyvälle sauvojen rytmityksessä hiihdon aikana :D Olen hiihtänyt vain pari kertaa tänä talvena ja olen jo koukussa! Itseäni vain harmittaa, että hiihto tuntuu olevan katoava laji ja kaiken lisäksi, hiihtoa pidetään joissain piireissä nolona. Huhhuh, järkyttävä ajatus lajista, joka vaatii koko kropalta paljon ja kaiken lisäksi vähän älyäkin, että osaa hiihtää oikein. Arvostan kovasti erästä ystävääni kenen tiedän hiihtäneen tosissaan sm-tasolla ja pitää hiihtoa edelleen arvossa. Kaiken kaikkiaan ole tällä hetkellä hyvin tyytyväinen lajeihin jotka toimivat treeninäni: Streetdance, juokso, lihastreeni ja hiihto. Monipuolisuus kunniaan.

Asiasta kukkaruukkuun. Nyt aion pitää vajaat pari viikkoa lomaa ennen kevään harjoitteluiden alkua. Monet ajattelevat työharjoitteluiden sisältävän tarkkailua ja sivusta seuraamista, mutta meidän alallamme harjoittelut tarkoittavat työntekoa. Harjoittelut ovat myös ovi työpaikoihin eli jos tahtoo harjoittelupaikastaan työpaikan, on skarpattava koko harjoittelu ja se voi olla henkisesti hyvin raskasta. Toivottavasti omani menevät hyvin. Uusi harjoittelu on kuin aloittaisi uudessa työpaikassa. Orientoituminen olkoon siis tämän kevään sana. Ja älkää ihmetelkö jos olen pinna kireällä tai muuten vain pihalla. Se on täysin normaalia harjoitteluiden aikana!

Miulla ei oikeastaan ollut mitään tähdellistä sanottavaa, mutta tahdoin silti jotain kirjoittaa. Elämä onneksi tuntuu hymyilevän, joten mitään negatiivista sanottavaakaan ei ole. Olen myös itsetuntoni kanssa paremmassa jamassa, mikä näkyy myös pukeutumisessani. Mitä itsevarmempi olen, sitä enemmän käytän omaan tyyliini sopivia vaatteita. Kuitenkin vaatteet ovat miulle asia, jotka heijastavat ja tuovat esille minuuttani eli se ei ole ihan sama mitä puen päälleni. Vaatteeni kuvastavat mielentilaani, päivän tapahtumia sekä sitä olenko tyttömäisellä vai poikmaisella tuulella. Olenhan tyttöpoika omien sanojeni mukaan(totesin näin kaksivuotiaana, isoveljeni ja -siskoni kysyivät minula olenko tyttö vai poika, niin fiksuna likkana totesin olevani tyttöpoika. En myöskään pienenä voinut käsittää miten vauvoista erotetaan onko tyttö vai poika, kun kaikilla vauvoilla on lyhyet hiukset).

Nyt jatkan virallista vapaaviikkoani,

Ihanaa keskiviikkopäivää,

Maria

Perjantai ja alkuvuoden odotettu juttu

Heipä hei!

Tänään on ollut ihana talvinen päivä, josta olen saanut nauttia omassa rauhassa. Tai no gossip girl:n kanssa. Toinen tuotantokausi on jo puolessavälissä eli siitä voi laskea mitä olen viime päivät tehnyt. Tämä aamu oli ihana. Ensin rauhallinen aamulenkki, sen jälkeen kuuma suihku ja ihana aamiainen. Loppupäivän olenkin valmistautunut illan juttua varten.

Monet teistä tietävät, että kaksi ystävääni Miksa ja Juho, poikaystäväni Topias ja minä olemme parin vuoden ajan järjestäneet clubi-tapahtumaa nimelta Balearic sunset ja tänään on vuorossa vuoden 2012 ensimmäisen Balearicin! Toivon todella, että kaikki joilla on vähänkään innostusta, saapuu paikalle meidän kehuttuihin partyihin. 

Nyt jatkan itseni kaunistamista. Toivottavasti näemme illalla,

Maria

Postin tuoma paketti

Hyvää huomenta!

Tämä ihana talvisää on tehnyt miulle inhotukset ja olen jo muutaman viikon kärsinyt jonkin sortin nuhaflunsasta ja tänä aamuna se taisi päättää olla hieman enemmän kuin vain nuha, mutta toivotaan sen menevän pian ohi! Sekä hyväksi että pahaksi onneksi en yleensä kärsi kuumeesta joko ollenkaan tai hyvin vähän, joten flunssani yleensä voat lähinnä tätä helkutin nuhaa, joka nyt taas ei ole esteenä millekkään. Onneksi sää on sitä luokkaa, että urheilu ei taida joka tapauksessa onnistua..

Mutta, kipeänä olossa on yksi hyvä puoli! Nyt on aikaa nauttia siitä postin tuomasta paketista jota edellisessä postauskessa kerroin. Kyseessä on asia, jota olen pitkään halunnut ja vihoidn löysin sen hyvään hintaan: 1-4 tuotantokaudet Gossip girliä. Voi tätä turhamaisen ohjelman ihanuutta. Oikeaa aivot narikkaan meininkiä, ihanaakin ihanimpia vaatteita, söpöjä miehiä ja tätä katsoessa on aina ihana huomata, miten yksinkertaisen helppoa oma elämä loppupeleissä on. JA kaiken lisäksi tämä ohjelma on täydellinen esimerkki siitä, miten valehtelemalla on helppo pistää oma elämä sekaisin. Hahhaa jopa tällä sarjalla on opetus!

Nautinnollsita torstaita,

Maria

Keskiviikko

Heippulis!

Heräsin tänään nenä tukossa, nivuset jumissa ja yltäpäältä erinäisissä lihaskivuissa ja muutamissa mukavissa mustelmissa. Ja ilokseni vain hymyilin ja totesin eilisen treenaamisen olleen tarpeeksi rankkaa!

Joten päätin nauttia ihanasta vapaasta aamupäivästä syömällä ensin ihanan aamiaisen ja sen jälkeen käydä hakemassa postista paketin mitä olen odottanut. Kyseisen paketin takia sosiaalisuuteni voi tipahtaa lähelle apsoluuttista nollapsitettä, mutta älkää huoliko, sitä ei kestä ikuisesti.

Kaikki, jotka lukevat blogiani, tietävät, että aamiaiset ja rauhalliset aamut ovat todella tärkeitä minulle. En siis pidä kiirettä aamutoimissa tai ulos lähtemisessä. Puuhailen sitä sun tätä ja nautin stressittömyydestä. MIetin myös valmiiksi pakolliset asiat joita myöhemmin pitää tehdä, jotta niihin on helpompi orientoitua. Tällä hetkellä suurempana tehtävänä opparin lisäksi on viiden kirjan tenttipäiväkirja sekä ympäristöessee. Voi tätä kirjallisten tehtävien ihanuutta <3

Iloani tässä päivässä lisäsi ihana neulepaita, jonka löysin alesta.. nyt en tosin enää tiedä olenko siitä enää niin iloinen. Voi tätä mielen vaihtumisen ihanuutta <3

Nyt jatkan sekä koulujuttujani että sosiaalisen elämäni tuhoamista, palaan siihen myöhemmin. Voi tätä teen monta asiaa kerralla- ihanuutta <3

Uusi neule, mitä pidätte?

Maria

Urheilu

Heipä hei,

ajattelin tässä pitkin aamua, sitä millaisena ihmiset näkevät minut. Miten minua kuvailtaisiin. Eräs asia jäi häiritsemään. Totesin, että hyvin harvoin minuun yhdistetään termi urheilullinen, mikä toisaalta on vähän huvittavaa ja toisaalta vähän surullistakin. Mietin johtuuko se siitä yksinkertaisesta syystä, että pääasiallinen  urheilulajini on tanssi, jota harva loppupeleissä pitää urheiluna, vai johtuuko se siitä, etten kauheasti huutele, sitä kuinka paljon liikun tanssin lisäksi.

Olen aloittanut tanssin harrastamisen viisi vuotiaana. Parhaimmillaan minulla oli nykytanssi, kaksi baletti tuntia, show sekä street tunnit. Vähitellen kuitenkin aloin tiputtelemaan lajeja pois ja yläaste aikoihin tunnit vähenivät pariin tuntiin viikossa. Yläaste on ollut aika, jolloin liikuin vähiten. Muuten olen lapsena tykännyt urheilla. Olen pienestä asti hiihtänyt ja ollut siinä hyvä, liikunta on aina ollut ysin luokkaa enkä muista, että pienenä olisin koskaan sen enempiä hengästynyt tai kärsinyt huonota kunnosta. Kuhan vaan pistettiin menemään sen enempiä välittämättä.

2006 vuonna osallistuin ensimmäisiin streetin sm-kisoihin muodostelma hiphop-ryhmässä. Siitä asti olen ollut NTO:n kisaryhmässä lukuunottamatta viime vuotta, jolloin kisoihin ei lähdetty. Parhaimmillaan pari vuotta sitten treenasin tannsia n. yhdeksän tuntia viikossa. Viimeisen parin vuoden aikana olen lisännyt myös juoksemisen aktiivisemmin treenaamiseeni ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana ottanut sen isoksi osaksi viikkorutiiniani. Teen myös melkein joka päivä lihaskuntoharjoitukset kotona. Ihmisenä, joka juoksee 10 km alle tuntiin, ihmettelen, että mitä ihmisen täytyy tehdä, jotta ihmiset pitäisivät urheilullisena? Pitääkö hankkia se salikortti? Vai päivittää joka päivä facebookiin omat urheilusuoritukset? Tietenkään en urheile siksi, että ihmiset pitäisivät minua urheilullisena, mutta kyllä se välillä pistää ärsyttämään, kun ihmiset hämmästyvät siitä, että olen fyysisesti hyvässä kunnossa.  Sitä paitsi urheilu on minulle tapa purkaa tunteitani ja saan siitä henkisesti paljon.

Tänään kävin äidin kanssa hiihtämässä. Edellisestä hiihtokerrastani taitaa olla n. seitsämän vuotta, joten oletin, ettei hommasta tule mitään, vaikka olenkin pienenä ollut hyvä hiihtäjä. Mutta kappas kummaa loppupelissä kahden ja puolen tunnin hiihtosession loppupuolella eräs vanhempi herra yritti hiihtää ohitseni(hetken jutelun jälkeen selvisi, ettei hän tosissaan ollut mikään eilisen teeren poikia hiihdon suhteen), mutta ei vauhtini takia päässytkään, jonka tuloksena hän huikkasikin, että tervemenoa sitten hiihdon sm-kisoihin. Sain sekä häneltä että äidiltäni paljon kehuja hiihtotyylistäni ja tavastani käyttää jalkoja ja koko kroppaa niin, että hiihto oli nopeaa ja sulavaa. Että ei se kaiketi niin huonsti mennykkään. Ainut ongelma oli sauvat. Hitto voiko olla ärsyttävämpiä kapistuksia. Äidilläni oli hauskaa, kun hän yritti opettaa sauvojen käyttöä. En vain saanut niitä menemään oikeaan rytmiin. Osasyynä tietty oli, että sauvat olivat liian pitkät. Lopulta kuitenkin päädyin hiihtämään ilman sauvoja ja johan homma sujui! Ilman sauvoja paahdoin silloinkin kuin sain tuon sm- hiihto- kommentin. Onneksi huomenna pääsen taas treenamaan tätä lapsuudessa rakastamaani lajia. Oli myös ihanaa nähdä äiti, joka toi pienen tyttärensä hiihtämään. Voisitteko kaikki vanhemmat opettaa lapsenne hiihtämään? Se on kivaa! Muistan aina lapsuudesta ne hiihtoretket, kun otettiin evästä mukaan ja hiihdettiin metsässä koko päivä. 

Mutta, joka tapauksessa, tämän todella onnistuneen hiihtoreissun jäljiltä silti mietin sitä, että mikä hitto siinä on, että minun kohdallani ihmiset yllättyvät hyvästä fyysisestä kunnostani. Annan isot dropsit rakkaalle Annille, joka on heti tutustumisemme alusta lähtien pitänyt minun tanssilajiani urheiluna ja sen kautta aina pitänyt minua urheilullisena. Koska kyllä se loppupeleissä vähän syö ihmistä, kun treenaa paljon ja sitten tuntuu, ettei se näy missään, kun kukaan ei pidä sinua urheilullisena.

Lopuksi tahdon toivottaa kaikille ihania urheiluhetkiä kuin myös ihania löhöilyhetkiä, pääasia, että nautitte,

Maria

Booli

heips vielä taas!

Ihan vaan siksi, että nyt tuntuu olevan tosi tylsää ja vaihtoehtoina on joko nukkuminen tai jonkin hyvin turhan asian tekeminen niin tietenkin valitsen jälkimmäisen! Eli teen hyvin mielenkiintoisen postauksen viime lauantaista, jonka tarkoitus oli olla sellainen suht selvä ja rauhallinen ilta, mutta koko homma vähäsen meni uusiksi, kun fiksuna tyttönä sain idean: Tehdään booli!

Ensi kerralla, kun sanon noin, niin jooko voitteko sanoa ei! Tai no mikäpä siinä, koska hauskaa oli, vaikka humalatila oli sitä luokkaa, etten pitkään aikaan ole vastaavaa kokenut. En edes parin viikon takaisessa gaalassa juomapelin jälkeen. Joka tapauksessa olimme pienellä porukalla Malminkartanossa ja joimme boolia ja joimme sitä vähäsen lisää, sitten yhtäkkiä laulettiinkin singstaria, sitten heräsin sohvalta puoli kuusi aamulla ja lähdettiin taksilla kotiin. Lopputuloksena kävin nukkumaan puoli kahdeksalta aamulla, koska pelkäsin niin plajon seuraavan päivän krapulaa, joten fiksuna tyttönä päätin juoda hyvin plajon vettä ja syödä ennen nukkumaan menoa. Ja hahahahaaa, se toimi! Ei kuulkaas tullut oikeastaan minkäänlaista krapulaa eli yösyöminen ja juominen humalassa kannattaa. Miulla toi tosin meni aamusyömiseksi..

Juu eihän sitä voi todeta, kuin että booli on tosi petollinen asia, varsinkin, jos se on yhtä hyvää kuin tuo meidän lauantainen booli. Kattokaa nyt sitä. Naminami. Ei sitä juonut edes humalan halusta vaan sen hyvän maun takia.

Eli, jos et tahdo juoda itseäsi hirmu humalaan, niin älä tee boolia. Tämä olkoon viime vkl opetus!

Eipä tässä muuta,

Maria

Hattu

Hei vaan,

tänään ollaan taas Lotan kanssa tehty opinnäytetyötä, niin ettei aivot enää toimi. Tiesittekö muuten, että sana opiskelija on loppupeleissä tosi vaikea kirjoittaa. S ja i menee aina väärin päin.. saatikka, kun pitää kirjoittaa terveydenhoitajaopiskelija lopputulos on melkein aina opsikelija, hyvin ärsyttävää!

No joo, mutta sen kunniaksi, että oltiin Lotan kanssa enemmän kuin ahkeria, annoin itselleni luvan hieman shoppailla ja löysin kuin löysinkin pari tosi kaivaa juttua! Tollasen mustan lierihatun, jolla on hyvä  peittää naama ja toiseksi tuollaiset äärisöpöt persikan väriset shortsit. 

Anteeksi pojat, nyt ei ollut muuta, kuin tällaista tyttöasiaa. Vaikka tiedän, että juurihan te pojat tahdotte tietää mitä oon shoppaillut!

Nyt lähden jäädyttämään keuhkoni ulos,

Maria

Elämä

Tahdoin vain kertoa kaikille, ei, ei kertoa, vaan neuvoa ihmisiä rakastamaan elämää. Se oikeasti rakastaa takaisin, jos sille antaa mahdollisuuden. Itse entisenä elämän suoranaisena raiskaajana, ole nvihdoin huomannut sen onnen mitä elämä antaa. Tuntekaa elämä, huomatkaa kaikki pienet asiat, jotka antavat sen arvon elämälle. Pienet eleet, tuntemattoman hymy, pieni sävel kappaleesssa, joka saa kylmät väreet, auringon pilkahdus tai rakkaan ihmisen äänen kuuleminen oli se sitten iloinen tai vihainen. Rakastakaa sitä, että ihmisellä on mahdollisuus tuntea eri tunteita, käyttäkää niitä. Olkaa iloisia, itkekää, huutakaa, olkaa vihaisia ja naurakaa taas. Huonotuulisuus ei huononna elämää, se rikastuttaa ja saa arvostamaan enemmän hyvää tuulta.

Rakastakaa siis elämää. Se on parasta.

Maria

Gaala

Hyvää huomenta!

Tai no ei tämä mikään huomen enää ole, mutta itselläni on unirytmi mennyt aivan sekaisin ja sen kello yhdeksän sijaan herään nykyään yhden jälkeen, mikä on aivan totaalisen ärsyttävää! Kaikki, jotka blogiani ovat lukeneet, tietävät miten paljon arvostan aamuja ja sitä, että aikasin heräämällä päivä tuntuu paljon pidemmältä ja tuntuu myös siltä, että on paljon enemmän aikaa tehdä asioita. Mutta ei tästä nyt sen enempää. Tarkoituksenani oli kertoa viime perjataisesta tapahtumasta eli Helppo gaalasta. Kyseessä on meidän kaveriporukan järjestämän ryhmän gaalailta. Porukkaan kuuluu relu 30 ihmistä, joista kolme on tyttöjä. Hyvä tytöt!

Vuokrattiin hienot tilat ja eräs helppolainen kävi virosta asti hakemassa viinaksia ja toinen taas leipoi todella hyvää pizzaa. Osa meistä saapui paikalle hyvissä ajoin järkkäilemään paikkoja ja virallisesti gaala alkoi klo 17:30.

Sellainen jääkaappi

Rasvapizzat

Kengät vaihtui sukkiin ennen juomakisaa

Yhdistä kolmesta yksi kasvo

Illan parhaimmistoa oli juomakisa, johon osallstui 12 henkilöa, itse ainoana naisena. Tarkoituksena yksinkertaisesti oli juoda tietty määrä alkomahoolia mahdollisimman nopeasti. Alkoina toimi tuoppi olutta, shotit 40 volttista ja 80 volttista viinaa ja pullo breezeriä. Tyyli oli vapaa ja juomajärjestys vapaa. Tunnetusti me tarkat helpot olimme tarkkoja ajoista ja kolme henkilöä aina otti aikaa.

Valmistautuminen juomakisaan

Nätisti odottaa juomia

Valmiina..

Paikoillanne..

HEP!

Fiilikset juomien jälkeen

Itsehän vetäsin toiseksi viimeisen sijan mahtavalla 29 sekunnilla. Hassua miten helposti se viina uppooakin helpon suuhun. Sitä paitsi en oksentanut ja olo vartti suorituksen jälkeen, oli mitä mainioin!

Juomakisan voittaja!

Ylpeänä pystyin oman suorituksen jälkeen vielä toimimaan kisaemäntänä

Shotin kaato on tarkkaa hommaa

Yritin kaatoa... en muistaakseni onnistunut.

Spurgu, turpa kiinni

Sexyyyy

Ilta oli aivan uskomattoman hauska ja illan lopusta totean vain, että ei sellaista joka päivä saa kokea. Muuten lopun sensuroin ihan mielihyvin. Nyt vain seuraavaa Helppo gaalaa odotellessa. On mahtavaa kuulua tuohon porukkaan ja kaikki helpot ovat huipputyyppejä (ja tarkoin valikoitua eliittijoukkoa). Näiden kanssa on koettu jos jonkinlaista.

Ihastuttavia humalahetkiä,

Maria