Kävin eilen keskustelua parisuhteestani erään ystäväni kanssa. Ihan vain siitä, että kauaako ollaan seurusteltu jne. Totesin myös olevani hyvin vaikea tyttöystävä, oikukas, ailahteleva, vahvasti kiintyvä ja toisaalta hyvin omissa oloissaan viihtyvä.
Kaiken lisäksi olen jääräpäinen, kaipaan paljon fyysistä huomiota, joka vaikuttaa vahvasti itsetuntooni omasta ulkonäöstäni. Olen myös parisuhteessa ihminen, joka usein jättää sanomatta sillä hetkellä asian, joka ärsyttää, mutta palaan siihen myöhemmin, jolloin yleensä tuohon samaan syssyyn on kasaantunut jo muutama muu juttu lisäksi. Näissä tilanteissa leimaan itseni hyvin "valloittavaksi" tyttöystäväksi, jonka kanssa on varmasti ihastuttavaa viettää aikaa...
Mikä siinä on, että vaikka olen ihmisen kanssa, jota en voisi kuvitella keneksikään muuksi, joka on poikaystävänä parhaasta päästä, on minun silti pakko etisä vikoja ja asioita, jotka vaivaavat minua parisuhteessa? Toisaalta en koe sanovani turhista asioista, vaan asioista, jotka oikeasti vaivaavat. Mutta kai sen voi sitten tulkita niin, että yksinkertaisesti tykkään vain tapella. Itse en koe, että tykkäisint apella. Liian tasaisesta menosta en pidä, mutta en minä tahdo tapella vain tappelun takia.
Poikaystäväni kanssa olemme myös täysin toistemme vastakohtia. Hän rakastaa hyvää mieltä ja on positiivisuuden perikuva ja pyrkii ihailtavasti aina hyvään mieleen. Minä taas en luonteenikaan puolesta pysty samaan positiivisuuteen kuin hän, jolloin yhteentörmäystä on välillä mahdoton välttää. Hän pystyy unohtamaan, minä en. Minun täytyy vatvoa asiat puhki jotta saan rauhan, hänen ei. Hän pyrkii aina löytämään kaikesta positiivistä, minä en siihen pysty.
Loppupeleissä taidan edelleen pelätä sitoutumista jollain tasolla, tai pelkään enemmän sen asian menettämistä, jonka tässä parisuhteessa olen saanut. Pelko myös siitä, että onko tämä oikea polku minulle, on pelottava. Ihmisenä, joka miettii kaikissa asioissa kaikki puolet, ei mikään, ei varsinkaan parisuhde ole yksinkertainen asia. Jos kukaan tietää vastauksia näihin kysymyksiin niin ole kiltti ja kerro...
Tiedän myös, että jotkus asiat mitä kirjoitan ovat hyvin henkilökohtaisia ajatuksiani, mutta koen voivani jakaa ne, koska se lähinnä helpottaa minua.
Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti