Minä itse vai muut

 Saanko kysyä erästä asiaa? Kuinka monelle tulee ensimmäisenä mieleen pelko omasta terveydestä, kun tulee puhe, jostain tarttuvasta taudista? "Voi kumpa itse en saisi sitä" tai "helvetti sitä paskiaista kuka sen minuun tartuttaa". Pelko oman itsensä turvallisuudesta usein on ihmisellä hyvin vahvasti selkärangassa, mutta missä vaiheessa voi jo puhua itsekeskeisyydestä ellei jopa narsismista? Kuinka usein itse menet hoidattamaan tautia tai menet tautitesteihin ajatuksena huoli, ettet itse levitä sairautta eteenpäin? Vai onko ajatuksena vain oman itsensä terveys. Ja siihen päälle sen ihmisen kiroaminen, jolta mahdollisen tartunnan on saanut. 

Itse joudun oman tulevan ammattinikin puolesta olemaan usein tekemisissä tämän kysymyksen kanssa. Missä vaiheessa tulee raja vastaan oman terveyden kustannuksella auttamisesta ja toisaalta missä vaiheessa on tärkeää huomata oman terveyden mitättömyys verrattuna yhteiskunnalliseen terveyteen. Kävin harjoittelussani keskustelua aiheesta ja mietin, mitä jos elässäni kävisi näin, että poikaystävälläni todettaisiin hiv (tämä on siis totaali hypoteesi eikä millään tavoin todennäköistä). Olisiko ensimmäisenä pelko omasta turvallisuudesta. Totesin kuitenkin ensimmäisenä mieleeni tulleen pelko rakkaan menettämisestä ja hänen hyvinvoinnistaan. Tietenkin omalla osallani vaikuttaa tietämys hi-viruksesta: sen huonosta tarttuvuudesta, ehkäisystä ja hoidoista.

Toivoisin nyt, että jokainen, joka lukee tämän tekstin, ottaa hetken itsensä kanssa ja miettii näitä kysymyksiä. Kuinka usein on syytä katsoa omaa käyttäytymistään ennen kuin syyttää muita terveytensä vaarantamisesta? Olisiko itse voinut toimia toisin? Ja toisaalta onko itse aiheuttanut aivan yhtäläisen riskitilanteen toiselle? 

Toivottavasti tämä antoi hieman ajatuksen aihetta miettiä sitä, kuinka oma terveys ja toisen terveys voivat    kulkea hyvin pitkälle rinta rinnan, jos muistaa huolehtia omasta terveydestaan ja välillä uhraa ajatuksen myös toisen terveydelle.

Maria