Olen aika paljon kirjoittanut itsevarmuudesta, minuudesta ja sen eri osista. Olen myös kirjoituksissani tuonut esille sen miten oma ulkonäköni on tärkeä osa minuuttani, olkoon se kuinka pinnallista tahansa. Tänään aamulla, kun katsoin peiliin jouduin hakemaan identiteettiäni, sillä peilikuvani oli eilisen takia muuttunut omasta mielestäni radikaalisti: olen blondimpi kuin koskaan sekä keskijakaus on pelkkä muisto, kun sen tilalla on otsatukka. Pieni pakokauhu käväisi kasvoilla ja ikävä vanhaa tukkaa kipitti takaraivosta hyvinkin nopeasti. Kiitos kuitenkin hymylle joka hiipi kasvoilleni, kun kuvaani hetken katsoin. Tukka on juuri sellainen mitä kampaajalta kävin toivomassa. Minun on vain hirvittävän vaikea sisäistää itselleni uutta kuontaloa.
Nyt olen koko aamun leikitellyt tukalla ja tuijotellut itseäni peilistä, enkä voi todeta muuta, kuin että tämä tukka pukee omaa identiteettiäni loistavasti! Kiitos siis vielä ihanalle Suskille, joka osaa tätä miun pehkoani leikata juuri niinkuin tahdon.
Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti