Tänään aamulla, kun meikkasin, laitoin tukkaa ja mietin mitä laitan päälleni, tuntui, ettei mikään toiminut. Jokainen kerta, kun katsoin peiliin tuntui, ettei mistään tule mitään eikä minusta saa millään tavalla sen näköistä kuin haluaisin. Ongelma ei ole se, että pitäisin itseäni rumana vaan se, että en kokenut omaa peilikuvaani sopivaksi oman persoonani kanssa. Nämä ovat minulle henkilökohtaisesti niitä pahimpia ulkonäköön liittyviä kriisejä. Toki koen välillä näitä "apua, olen lihava"-kriisejä, mutta niistä pääsee helpommin eroon, kuin näistä ulkonäkö vs. identiteetti- kriiseistä.
Tiedän, että osa ihmisistä pitää ulkonäkökriisejä pinnallisina ja turhanpäiväisinä asioina, mutta itse koen ne hyvinkin kasvattaviksi kokemuksiksi. Sitä paitsi itselleni oma ulkonäköni; vaatteet, hiukset, paino, lihakset, korut, meikkaus, ovat hyvin tärkeä ja iso osa omaa identiteettiäni. Niillä osaksi kerron kuka olen ja mistä pidän. Toiset ajattelevat, ettei ulkonäön perusteella koskaan saa tehdä päätelmiä ihmisestä itsestään, mutta omasta mielestäni jo ihmisen ulkonäöstä voi nähdä mistä ihminen pitää ja millainen hän on. En väitä, että ulkonäkö kertoo kaiken ihmisestä, en todellakaan, mutta joitain asioita se kertoo. Tämän takia koen, että omat ulkonäkö- tai painokriisini ovat suoraan verrattavissa identiteettikriisiin. Esimetkkinä pidän itseäni urheilullisena ja hyvä kuntoisena ihmisenä ja jos saan muutaman kilon painoa lisää niin sehän vain tarkoittaa sitä, että olen laiska surkimus, josta on urheilullisuus kaukana.
Päivän aloittaminen tällasella kriisillä ei ole ehkä se helpoin alku, mutta ainakin sain käydä taas kerran itseni kanssa läpi sitä millainen ihminen olen ja mitä tahdon itse tuoda esille ulkonäöllä itsestäni.
Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti