Ja miten se oli, että tytöllä ei koskaan voi olla liikaa laukkuja..?

Hellurei!

Kuten otsikosta voi päätellä, olen oikea laukkuhamstraaja. Onni miulla, että laukkumakuni ei ole kallis, sillä hankin laukkuni suurimmaksi osaksi kirpparilta. En oikeastaan osaa enää ostaa kapasta uutena laukkuja, sillä niistä puuttuu se uniikki leima ja aidoista nahkaisista laukuista ajan patina, joka saa nahan näyttämään vielä kauniimmalta.

Rakastan laukkuja, joissa on joku juttu. Tälläista 20- lukua henkivää pikkulaukkua ole nhavitellut jo pitkään ja vihdoin löysin sen. Salkut ovat myös yksi suuri paheeni, mutta niistä olen onnistunut pitämään näppini erossa tosi pitkään, paitsi nyt.

Kaikki kolme laukkua maksoivat yhteensä 9 euroa, että ei kai tässä voi huono omatuntoa potea? Toki toiset ajattelevat, että mitä sitä tekee miljoonalla laukulla (itselläni on varmaankin n. 40 laukkua ainakin..) ja kuinka turhaa on ostaa lisää, vaika vanhatkin laukut ovat vielä kelpoja. Itse miellän kirppariostokset kierrättämiseksi, jonka pitäisi olla hyvä asia ja itse kuulun siihe nihmistyyppiin, joka nauttii yksinkertaisesti materiasta. On ihanaa tietää omistavansa jonkin ihanan laukun, vaikka sitä ei heti ottaisi käyttöönsä. Sen käyttöaika voi olla vasta vuosien päästä. Toisten mielestä se on totaali rahan tuhlausta ostella koko ajan kaikkea, mutta itse en taas saa mitään iloa säästämisestä. Kuitenkin pidän huolen, että laskut ja vuokra tulee maksettua. Talouteni on hallitun kaaoksen vallassa, eikä kukaan ulkopuolinen ole koskaan joutunut kärsimään rahan käytöstäni. Eli annan itselleni anteeksi tämän shoppailuni, josta saan iloa elämääni. 

Maria