Huomenta,
olen viettänyt ihanaa lauantaiaamua juoden kahvia ja syöden aamupalaa omien ihnusteni kanssa; Murun ja Bambun. He ovat siis ihanat marsuni. Muru on jo yli viisi- vuotias ja seniorilla alkaa olemaan paljon vanhusten vaivoja. Bambu taas on parhaassa iässä ollessaan noin kolme- vuotias. Näiden naperoiden kanssa mie vietän aikaa, kun olen kotona. Molemmat ovat hirmu seurallisia ja tuntevat minut. Bambu on tosi ujo muiden ihmisten kanssa. Muru on taas sellainen diiva, ettei mitään rajaa, neiti tietää täsmälleen mitä tahtoo.
Molemmat ovat aivan omanlaisensa pakkaukset ja luonteiltaan hyvin erilaiset. Ei ole luultavasti kauaakaan aikaa, että Bambun kanssa jäädään kaksistaan, joten Murun kanssa vietetty aika vain korostuu. Muru on miulle niin rakas. Se on miun kanssa ollut yli viisi vuotta. Se on ollut muutoissani mukana ja sille olen itkenyt miljoonat kerrat. Murun kanssa päikkäreiden nukkuminen on ihanaa enkä voi sietää ajatusta, että ei ole kauaa aikaa, kun tiemme eroavat. Vaikka Muru onkin kunnon rautamamma (onhan se selvinnyt murtuneesta jalasta ja yhdestä leikkauksesta), ei sekään vanhuutta voi voittaa.
Nyt siis nautiskelen molemmista marsuistani sydämeni kyllyydestä.
Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti