Tykkään puhua puhelimessa. Voi luoja miten ihania puhelinmaratonit ovat (niiden jälkeiset puhelinlaskut eivät ole). Tytöt ovat luonnostaan aika pitkälle kovia puhumaan puhelimessa ja kännyköiden tulo on vain vahvistanut tätä geeneissä jylläävää pakottavaa tarvetta puhua niinkin tärkeistä asioista, kuin "en edelleenkään tiedä pidänkö eilen ostamastani mekosta vai en" tai "kukaan ei voi iskeä sanomalla, etä perhonen kuiskasi balablaablaa..". Selkeitä maailmanparannuspuheita. parhaita ovat nämä "auta, en tiedä mitä teen elämälläni"-puhelut, joita itse harrastan harvasen viikko.. Eikö tällaiset asiat kuuluisi miettiä itse? Eikä kiusata kavereita harvasen päivä näillä älyttömillä pohdinnoilla siitä mitä omassa elämässä on väärin tai miten toivoisi asioiden olevan. Huhhuh, jos tyttöjen älykkyyden analysointi perustuisi pelkkiin puhelimessä käytyihin keskusteluihin, romahtaisi naisten ÄO banaanikärpäsen tasolle.
Mutta, osaavat miehetkin tehdä hirmu fiksuja puheluita. Varsinkin poikaystävien kaverit (tämä ei päde pelkästään puheluissa vaan myös facebookissa ja lähinnä kaikissa paikoissa missä itse on, mutta poikaystävä ei) tuppaavat harrastamaan näitä puheluita: "moi, poikaystäväsi ei vastannut puhelimeen, niin tavoittelen häntä nyt sitten sinun kauttasi". AIVAN, me olemme poikaystäväni kanssa siiamilaiset kaksoset, jotka tietävät aina missä toinen on! On aika masentavaa saada tällaisia puheluita. Ajatelkaapa tällaista tilannetta: huomaat, että puhelimesi soi ja näet soittajan olevan poikaystäväsi ja sinun yhteinen poikapuolinen ystävä ja ilahtuneena vastaat puhelimeen, että kiva kun kaveri soittaa... Kunnes kaveri avaa suunsa ja selviää, että hän soittaa vain kysyäkseen poikaystävääsi, joka nyt ei vain sattunut vastaamaan omaan puhelimeensa. Aaah, miten ihastuttavaa. Nämä puhelut saavat minut näkemään punaista. Olen pahoillani, mutta minä en aina tiedä missä poikaystävni on ja ei, me emme läheskään aina ole samassa paikassa 24/7. Kyllä, minulla ainakin leikisti on hirmu hieno ja filmaattinen itsenäinen elämä.
Onkohan kännykät sittenkään niin fiksuja keksintöjä? Itse olen tässä vuosien saatossa alkanut välttelemään omaa puhelintani. Kotonakin olemme aina ERI huoneissa ja josksus jätän kännykän kotiin, jotta säästyisin, joko itsetekemiltä tai muilta saaduilta fiksuilta puheluilta. Aina ei vaan jaksa keskittyä maailman parantamiseen kännykän välityksellä.
Siltikin olkaa kiltit ja pitäkää minusta silti, vaikka en suosikaan enää kännykkää,
Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti