Sad. No, Badass.. No.. I did watch my little ponies and cut my hair..

Tietenkin, ku ntyttö leikkaa tukan, on sitä pakko kuvata ja esitellä kaikkialla. KATSOKAA! MINULLA ON UUSI TUKKA. Aivan kuin elämä lakaisi uudestaan, kun latvoista leikataan viisitoista senttiä pois. No, itselläni ainakin alkaa. Tukka on kruununi ja pari kuukautta tämä kruunu on ollut pahasti vinksallaan. Ja eihän tälle tehty muuta kuin tasattu latvat kokonaan tasaiseksi. Toki pitäisi kuontaloa käydä vähäsen vielä värjäämässä ja sitten olen hirmu onnellinen :)

Nyt hyvää yötä,

Maria

Ja se yksi elämän ilo

Jokaisella ihmisellä on elämässään asioita, jotka tuovat mielihyvää elämään, asiat jotka hymyillyttävät ja saavat hyvän mielen. Sitten on olemassa asioita, jotka tuovat sen täydellisen euforian tunteen, asioita, jotka kertovat ihmiselle sen täydellisen hyvänolon tunteen, jota ilman ihmisen elämä ei olisi yhtä nautinnollista. Tunnetila, joka saa tuntemaan itsensä kuuluvaksi johonkin. Tunnetila, jonka ei tarvitse näkyä päälle vaan sen tuntee hengityksessä, kylminä väreinä vartalolla tai vain pienenä lämmön pilkahduksena rinnassa.

Vain itse voit määrittää asiat, jotka tuovat elämään tätä voimaannuttavaa tunnetta. Niitä voi olla yksi tai monta, ne voivat koostua monesta pienestä palasesta, joista muodostuu oman itsensä olennainen. Ollessasi pitkiä aikoja ilman näitä asioita alat voimaan huonosti, asiat, jotka ovat kivoja, eivät tunnu enää niin kivoilta. Ihmiset eivät ole yhtä ihania eikä luonto yhtä kaunis.

Tämän asian löytäminen voi viedä aikaa ja ehkäpä sitä ei ole vielä vain huomannut vaikka se on iso osa omaa elämää. Sen ei ole tarkoitus olla Minuus vaan osa sitä, yksi tai monta pientä osaa sitä, mistä rakentuu kokonaisuus. Ehkä se on vain pieni osa elämää tai koko oman elämän tarkoitus, sillä ei ole väliä, kunhan itse tuntee sen voiman, jonka siitä saa. 

Mieti asiaa. Mieti, mikä asia tekee itselleen sen olon, että olen Minä. Mikä asia vahvistaa oman itsetunnon perustaa ja, joka tuo sen pienen vivahteen elämään.

Maria

Oman itsensä ajattelu = huono ihminen

Olen viime keväästä asti kamppaillut suuren asian kanssa, tärkeän ihmissuhteen. En tahdo selittää asiaa kokonaan, mutta lopputuloksena asiaa toisen osapuolen taholta ei koskaan voinut selvittää.. en tiedä miksi, mutta asia on repinyt minut pieniksi palasiksi. Sen lisäksi, että viimeiset neljä vuotta elämässäni ovat olleet myllerrystä ja suurta henkisen hyvinvoinnin ylä- sekä alamäkeä, ei tämän tason asiat ole minulle helppoja käsiteltäviä asioita. Fakta on se, että minulle ystävän menetys on todella iso asia ja pahinta on se, etten ole edes saanut tämän toisen osapuolen kanssa selvittää asiaa. En edes tiedä, onko hänellä ollut koskaan minkään sortin kiinnostusta selvittää asiaa. Inhottavaa asiassa on myös se, että meillä on yhteinen ystäväpiiri, jonka seurauksena olen itse jättänyt väliin hyvin tärkeän ystäväni juhlat, koska en yksinkertaisesti löytänyt voimia kohdata ihmistä, joka on saanut minut itkemään ilta toisensa jälkeen. Jatkossakin luultavasti tulen jättämään juhlia väliin, kunnes löydän vahvuuteni kohdata hänet. Ehkä olen ihmisenä heikko tai osan mielestä teen vain paskasti ystävilleni, koska näin pienen asian takia jätän tärkeitä tapahtumia väliin. Nyt tahdonkin kysyä asiaa: milloin on oikein ajatella omaa hyvinvointiaan, sen kustannuksella, että joutuu pyytäämään ystäviltään ymmärrystä? 

Voin kuvitella, kuinka osalla ihmisillä jo kiehuu tätä lukiessa ja pyydänkin olemaan lukematta tätä loppuun, jos alkaa kyrsiä. Kirjoitan tätä blogia oman hyvinvointini takia ja nimenomaan asioista, jotka ovat mielessäni ja tämä asia senkun pomppii eteeni vaikka kovasti sen yritän taakseni jättää. Kuinka moni ajattelee, että olen heikko? Minä. Kuinka moni toivoo, että tämä asia hautautuisi? Minä. Miltä tahansa kantilta tätä asiaa haen, olen hukassa. Tunnen itseni pahaksi. Olen surullinen ystäväni menetyksestä, olen vihainen ja järkyttynyt siitä miten hän on asian hoitanut, olen pettynyt itseeni, etten ole saanut asiaa selvitettyä. Pettynyt, aivan äärettömän pettynyt itseeni.

Elämässäni on tapahtunut plajon asioita, jotka ovat vahvistaneet minua, mutta myös paljon asioita, jotka ovat vieneet jaksamiseni äärirajoille. Onko väärin olla näkemättä ihmistä, jonka tekstiviestit laukaisevat paniikkikohtauksen? Milloin saan lakata potemasta huonoa omaatuntoa siitä, että ajattelen itseäni ja koen parhaaksi olla näkemättä ihmistä, joka saa minut voimaan huonosti, silläkin kustannuksella, että joudun jättämään väliin ystävieni asioita?

Maria

Jännittää

Heih,

ensimmäinen viikko silmäklinikan päiväkirurgisella ohi ja olo on aivan mahtava! Paikka on haastava ja paljon on opittavaa, mutta työympäristö on täydellinen. Sitä paitsi silmä on yksi mielenkiintoisimpia elimiä mitä ihmiseltä löytyy ja ne leikkaukset.. huh, kyll sitä tästä maasta löytyy osavia kirurgeja. Vaikka työ on mahtavaa ja työkaverit mahtavia, tottakai sitä jännittää. Olen ihminen, joka vaatii itseltään paljon, varsinkin, kun kyseessä on työpaikka. On vaikeaa myöntää itselleen, että heti ei tarvitse osata kaikkea, varsinkin, kun kyseessä on työpaikka, jonka täyden perehdytyksen saaminen kestää vuoden. Ensimmäisen viikon jälkeen olen saanut todella hyvää palautetta työstäni ja olen saanut tehdä jo paljon itsenäisesti, joskin mieluusti tahdon, että joku on varmistamassa, jottei varmasti, mikään oleellinen asia unohdu. Siltikin jännitän joka päivä kuinka onnistun, koska tahdon olla hyvä. Eilen töistä päästyäni olin todella väsynyt, mutta iloinen ja väsymyksen pystyi laittamaan elkeimpä viikon kestäneen jännittämisen piikkiin.

Jännittäminen on itselleni hyvin luonteinen asia, sillä tahdon olla hyvä asioissa, joita teen ja siksi jännitän uusia tilanteita ja opittavia asioita. Jännitän myös sosiaalisia tilanteita paljon, koska pohjimmiltani olen hieman ujo tyyppi(ja tätä kukaan ei koskaan usko). Tänään on erittäin hyvän ystäväni valmistujaisjuhlat, joita olen odottanut kovasti ja olen niin onnellinen hänen puolestaan, mutta jännitän näitä juhlia aivan järjettömän paljon. En siksi, että juhlat ovat isot vaan siksi, että paikalle saapuu ihminen, jonka tapaamista jännitän aivan järkyttävästi vaikka tämä ihminen ei elämääni enää kuulukaan.

Joskus jännittäminen on miellyttävä tunne ja joskus ei. Riippuu mitä jännittää. Esiintymisjännitys on pääasiassa kivaa, mutta sosiaalisten tilanteiden jännitys ei ole, koska silloin en pysty nauttimaan. Pelkään kovasti, että tämä on niitä päiviä, jolloin jännitys menee ilon edelle, mikä on harmi, koska tahtoisin enemmän kuin mitään juhlia ystävääni. 

Nämä ovat vain niitä elämän idiootteja tosiasioita.

Maria