Olin tänään isoäitini luona. Rakastan isoäidin luona olemista ja meidän omia juttuja, joita on kerääntynyt näiden vuosien varrella. Isoäidin luona tulee talvella joulumieli vain jo kaikista niistä ihanista joulumuistoista mitä isoäidin kotiin mahtuu. Puhumattakaan isoäidin tekemästä riisipuurosta mitä väsättiin iso kattilallinen, jotta tämä tyttö saisi edes jotenki tyydytettyä oman himonsa isoäidin riisipuuroa kohtaan.
Kävimme myös kaupassa ja sillä reissulla tunsin oikean joulumielen. Kävimme aivan tavallisessa ruokakaupassa, josta koriin kerääntyi toki ehdottomat jouluherkut kuten lanttulaatikko ja ainekset sekametelisoppaa varten, mutta se miten ystävällisesti kassalle tullessamme kassatyöntekijä kohteli isoäitiäni teki minuun lähtemättömän ilon tunteen. Hän haki isoäidille tuolin heti, kun häneltä ystävällisesti pyysin ja oli muutenkin vilpittömän avulias. Isoäitini myös kertoi tämän samaisen työntekijän aina pakkaavan isoäidin tavarat kasseihin, kun hänellä ei ole kaupassa mukana ketään. Myös toinen työntekijä riensi avuksemme ja meni pakkaamaan joulukukat, jotka olimme ostaneet. Olin niin vilpittömän iloinen siitä, miten kauniisti nämä työntekijät auttoivat meitä, varsinkin isoäitiäni.
Kaupasta lähtiessämme taksin tullessa meitä noutamaan, kaupan ulkopuolella ollut kuusenmyyjäkin ojensi auttavan kätensä ja tarjoutui viemään kärrymme sisälle ja samalla neuvoi meitä ehdottomasti ostamaan suomalaisen kuusen, kuitenkaan vaatimatta meitä ostamaan kuusta juuri häneltä. Taksikuski sai sitten koko matkan kuunnella minun selitystäni siitä miten onnelliseksi nämä pienet asiat voivat ihmsen tehdä.
Illalla kävin vielä juoksuttamassa joulukukan isoäidin pyynnöstä hänen ystävälleen lumen hiljalleen sataessa ympärillä.
Kaikki mitä eilen sain kokea saivat minut ymmärtämään oikean joulumielen. Toki kynntilät, glögi, tunnelmavalaistaus ja koristeet tekevät jo paljon, mutta tämä vilpitön ystävällisyys ja toisen auttaminen toivat mieleen sen mitä joulun taika voi olla. Sen ei tarvitse olla kuin hymy tai pieni avun ele, joka riittää tuomaan sen käsityksen joulusta ja siitä kuinka ihmisistä välittäminen on se taikasana joulussa. Toisen hymy antaa itselleen sen suurimman hymyn.
Maria
Kävimme myös kaupassa ja sillä reissulla tunsin oikean joulumielen. Kävimme aivan tavallisessa ruokakaupassa, josta koriin kerääntyi toki ehdottomat jouluherkut kuten lanttulaatikko ja ainekset sekametelisoppaa varten, mutta se miten ystävällisesti kassalle tullessamme kassatyöntekijä kohteli isoäitiäni teki minuun lähtemättömän ilon tunteen. Hän haki isoäidille tuolin heti, kun häneltä ystävällisesti pyysin ja oli muutenkin vilpittömän avulias. Isoäitini myös kertoi tämän samaisen työntekijän aina pakkaavan isoäidin tavarat kasseihin, kun hänellä ei ole kaupassa mukana ketään. Myös toinen työntekijä riensi avuksemme ja meni pakkaamaan joulukukat, jotka olimme ostaneet. Olin niin vilpittömän iloinen siitä, miten kauniisti nämä työntekijät auttoivat meitä, varsinkin isoäitiäni.
Kaupasta lähtiessämme taksin tullessa meitä noutamaan, kaupan ulkopuolella ollut kuusenmyyjäkin ojensi auttavan kätensä ja tarjoutui viemään kärrymme sisälle ja samalla neuvoi meitä ehdottomasti ostamaan suomalaisen kuusen, kuitenkaan vaatimatta meitä ostamaan kuusta juuri häneltä. Taksikuski sai sitten koko matkan kuunnella minun selitystäni siitä miten onnelliseksi nämä pienet asiat voivat ihmsen tehdä.
Illalla kävin vielä juoksuttamassa joulukukan isoäidin pyynnöstä hänen ystävälleen lumen hiljalleen sataessa ympärillä.
Kaikki mitä eilen sain kokea saivat minut ymmärtämään oikean joulumielen. Toki kynntilät, glögi, tunnelmavalaistaus ja koristeet tekevät jo paljon, mutta tämä vilpitön ystävällisyys ja toisen auttaminen toivat mieleen sen mitä joulun taika voi olla. Sen ei tarvitse olla kuin hymy tai pieni avun ele, joka riittää tuomaan sen käsityksen joulusta ja siitä kuinka ihmisistä välittäminen on se taikasana joulussa. Toisen hymy antaa itselleen sen suurimman hymyn.
Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti