Kooma

Moiiiii,

onko kaikille tuttu se olotila aivan kuin olisi puoliksi unessa, puoliksi hereillä, tahtoisi kovasti tehdä vaikka mitä, mutta ei saa aikaiseksi? Kyllä sen olotilan nimi on maanantai. Olen ollut tämän olotilan vallassa koko päivän. Suunnitelmissa oli tehdä vaikka mitä koulujuttuja: opparia, työvuorotaulukkoa ja muita rästijuttuja, mutta ei. Siitä huolimatta, että nukuin viime yönä todella hyvät unet, olen aivan koomassa. Silmät ihan ristissä. Katson vain ulos ikkunasta ja haaveilen lenkille lähdöstä, mutta yksinkertaisesti olo on niin väsynyt, ettei edes ulos meno innosta.  Koulujuttuja jaksoin tehdä vartin ja sitten meinasin nukahtaa... Onnistuin sentään pelaamaan Sonicia melkein tunnin silmät auki.. Ja Sonic on sentään miun suosikkipeli. Kyllä se pistää masentamaan, ettei jaksa tehdä edes suosikkijuttujaan.. Siinä sitten yritä tehdä koulujuttuja! 

Noh, sitä yrittää lohduttaa itseään, ettei joka päivä voi olla pirteä ja "jee mä jaksan tehdä ihan mitä vain"-fiilis. Onneksi noita edellä mainittuja päiviä on enemmän. Mikään ei ole ihanampaa, kuin aloittaa aamu pienellä lihaskuntotreenillä tai leppoisalla juoksulenkillä, mutta tämäkin on mukavaa vain, jos on se fiilis, että nyt mä jaksan tehdä näin. En voi sietää itsensä pakottamista asioiden tekemiseen. Hitto jos ei huvita niin sitten sitä ei tarvitse tehdä.. No ei oteta näitä joitain ihania koulujuttuja mukaan tuohon aatteeseen, muuten en valmistu ikinä :D

Ehkä pitäisi oppia olemaan iloinen siitä, että oma kroppa osaa kertoa sen, että hei tyyppi nyt pitää olla iisisti, tänään ei tarvitse tehdä mitään, eikä se maailma siitä mihinkään kaadu. Nykyaika on vain niin järkyttävää suorittamista, että väsyneenä ja laiskana oleminen on melkein laitonta. 

Nostetaan siis hattua ihmisille, jotka uskaltavat välillä olla laiskoja! Ollaan iloisia ja ylpeitä päivistä, kun emme saa mitään aikaiseksi. Ollaan onnellisia siitä, että näitä päiviä on joskus. Jos näitä päiviä ei olisi, ei ehkä se onnistumisen ja tekemisenkään ilo tuntuisi niin hyvältä.

Nyt minä hatun noston lisäksi teen jotain ihanaa ja lähden kahville ihanan ystävän kanssa,

Ihanaista laiskottelua,

Maria

PS. Nyt tänne kommentoiminen ei vaadi mitään profiilin luomista. Miun moka, kun en huomannut laittaa asetuksia kondikseen heti.

Uloooooos!

Hei taas,

Oon nyt vähän yli-innokas tän blogin suhteen, mutta tykkään ihan hirmusesti kirjoittaa tänne, joten minkäs teet :D Ihan vaan ajattelin ilmoittaa, että kyllä tämä tyttö aikoo kuitenkin lähteä ulos tytsyjen kanssa(3tunnin päikkärit varmaan vaikuttivat jotenkin asiaan)! Mietin kovin miten tukan laitan ja päädyin kuitenkin tähän samaan settiin miten tykkään nyt tukkaa laittaa kun se on lyhyt :D

Pitkällä tukalla tollanen oli melkein mahdoton toteuttaa tai tosta kiharapilvestä ois tullut ihan tuhottoman iso :D ja puolet tukasta olisi pitnyt piilottaa jonnekkin, mikä taas olisi meinannut ihan sairasta pinnimäärää.. Ainut asia mitä kaipaan pitkässä tukassa on kaikki lettifiilistelyt. Voi lyhyeenkin tukkaan laittaa lettejä, mutta pitkä tukka on niin ihana letitykseen, kun siihen voi fiksata vaikka mitä!! Mutta se nyt taas vaiheetksi tukkafiilistelyistä!

Tämä tyttö lähtee nyt kauppaan ja sitten avaamaan äänihuulia empun luokse <3

Maria

Huomenta!

Heipsan vaan,

Tänään on hieman parempi olo. Olen siis koko viikon ollut lievästi sanoen poikki. Onneksi veriarvot yms ovat kondiksessa, joten luultavasti olen taas kerran onnistunut vain ja ainoastaan uuvuttamaan itseni :D Oon jo aika pro siinä hommassa! Olen siis tämän viikon yrittänyt ottaa rauhallisemmin, rentoutua ja nukkua. Tosin en oikein osaa enää nukkuakaan kunnolla, mutta viime yönä nukuin niin hyvin, että oli kiva herätä aamulla ja nauttia rauhassa aamupalaa ja hillua kotona.

Vaikka hillun kotona, tykkään silti pitää ihan päivävaatteita(osaksi). Yleensä vaateostokseni ovat sen verran mukavia ja rentoja, että niitä voi ihan hyvin pitää kotonakin esim. polvisukat ja tuo läpikuultava löysä paita ovat ihan päivävaatteitani(noi shortsit on miun yöpöksyt eli ei hätiä, niissä mua ei tule pihalla kukaan mua näkemään), mutta silti niissä on ihana hengailla kotona. Ja, koska käytän kuitenkin rahaa ihan mukavasti vaatteisiin, niin kyllä mie niitä tahdon sitten myös pitää :D Kuulun myös niihin, jotka hengaa pipo päässä sisällä, tosin hengaan pipo päässä myös kesällä niin siitä nyt sitten voi miettiä kumpi on oudompaa..

Tänään olisi tarkoitus yrittää mennä vähäsen juhlimaan kavereitten kanssa, jos tää miun olo nyt vain sallii. Eli, jos kaikki mene hyvin niin tänään nautitaan Tuborgia ja Sommerspytä, lauletaan sing staria ja syödäään ystävän poikaystävän tekemää herkkupizzasetti-juttua. Eli peukut pystyyn minua varten, että en pökrää ennen iltaa! :)

Ihanaista perjantaita kaikille,

Maria

PS: olisi hauska jos ihmiset kommentoisivat tänne blogin puolelle eikä facaebookiin, toki siis sinnekin saa, mutta miusta ois kiva saada kommentteja myös tänne.. tämä lausehan ei huuda HUOMIOIKAA MINUA :D

Night visions!

Hellurei,

Tätä viikkoa on odotttu viime keväästä asti eli tänään klo 18:00 pärähtää käyntiin Night visions-leffafestarit. Eli kyseessä ke-su kestävä leffafestari missä esitetään paljon vanhoja elokuvia, joita ei tahdo saada mistään käsiin saatikka nähdä missään ja tuoreimpia uutuuksia, joista moni ei myöskään tulee Suomeen levitykseen eli käytännössä nämä leffafestarit mahdollistavat monen elokuvan näkemisen, joita ei normaalisti voi nähdä. Niin ja siistiähän on myös se, että leffat pyörivät sen 24h/vrk eli leffoja pääsee katsomaan kellon aikoihin, mitkä ei normaaliolosuhteissa tulisi kyseeseen. Itse menen katsomaan la-su välisenä yönä klo 03.00 Gates of hell. Saa nähdä monta kahvia ennen sitä pitää juoda :D Mutta siis tänään olisi tarkoitus mennä katsomaan The Thing ja lauantaina klo 20:00 real steel ja tosissaa muutamaa tuntia myöhemmin Gates of hell.. Voi olla, että ton Gates of hell:n perään pitää jäädä katsomaan vielä toinen leffa (varsinin jos ihana ystäväni Maria puhuu miut ympäri).

Tämä viikko on leffafriikkien kulta-aikaa ja itse oon yli-innoissani!! Kuulun siis siihen ihmistyyppiin, joka mieluummin kattoo hyvän kauhuleffan vaikak ei nukkuisikaan kuukauteen sen jälkeen eli elokuvat on myös tärkeässä osassa elämääni.

Hahaa, sen sai huomata myös ma- iltana, kun Marian(kyllä ystäväni nimi on Maria, en puhu itsestäni) kanssa katsottiin Riivaaja ja huomattiin analysoivamme koko ajan elokuvaa: visuaalisuutta, kuvaustyyliä, valotusta,  hahmoja,samaistumista.. Marian äidillä oli tosi hauskaa, kun hän kuunteli meitä.. Hän myös ihmetteli miksemme me vain katso elokuvaa. Luonnollisesti me molemmat Mariat pöyristyttiin moisesta kysymyksesta :D Eihän leffaa voi vain katsoa, se pitää analysoida alusta loppuun, lopusta alkuun ja keskeltä molempiin suuntiin. Nautin kovasti siitä, että elokuva saa minut kokemaan eri tunteita ja se, että saa huomata kuinka monella eri tavalla elokuvissa voidaan melkein sama asia kuvata.

Eli tän viikon teemana on elokuvat ja jos joku kehtaa häiritä miun Night Visions- fanitusta niin perkule sentään!

Nyt pikavauhtia Helsinkiin ja poppareiden ostoon!

Leffaa odottaen,

Maria

Koska on iloinen aamu päätän..

..esitellä nörttipuoleni :D,

Täältä se epätoivoisenkin pää pystyyn nousee, kun saa nukuttua kunnolla ja herää auringon valoon :) Käytin tässä aamuani katsomalla kuvia ja löysin mien Topiaksen ja Nikon apple-store retkeltä hienon kuvan. Koska liikkeessä ei ollut mitään nähtävää (sen lisäksi että itkin ipadin perään ja niiden ihanien kuorien mitä siihen voi saada), niin päädyttiin Nikon kanssa uudistamaan yhden mac:n tylsempääkin tylsemmän taustakuvan ja lopputuloksena mitä hienoin taideteos:

taustakuva meistä mahtavista

Eli jos joku käy lasipalatsin apple-storessa niin käykää bongaamassa onko Nikon ja miun pärstät vielä yhen näytön taustakuvana. Hehhee ompas meillä ollut hauskaa :D täältä päädyttiin vielä Topiaksen luo nörtteilemään eli pelaamaan xboxilla autopeliä (en kuollaksenikaan muista nimeä) ja Haloa (mitä en osaa vielä pelata mutta musta tulee ainakin ihan varmasti paras jossain vaiheessa). Sain myös kuulla, että ihanainen rakas Topias oli harkinnut ostavansa mulle xboxille Silent hill:n, mutta ei kuitenkaan ostanut, koska sen jälkeen musta ei olisi enää mitään seuraa. Mutta edelleen toivon, että se peli ilmestyisi Topiakselle (koska oon jo pelannu muut kiinnostavat silent hillit..) ja sen jäleen musta ei ehkä ole enää seuraa, mutta oompahan sitten ainakin hiljaa! :D

Jeps, eli tosissaan olen aika totaali pelinörtti aika ajoin varsinkin, jos joku länttää nenäni eeten segan tai pleikka2 (sille konsolille vain on parhaat pelit). Valitettavasti oma pleikkani alkaa vedellä viimeisiään..yhyyy. Mutta onneks pleikka2 vielä myydään ja se on nykyään naurettavan halpa kiitos pleikka3 :D

Mutta nyt meen syömään aamupalaa (joo kello on puoli kaksi) ja sitten voisin yrittää rämppiä silent hill 4  the roomia läpi..se on vai niiiin huono verrattuna muihin osiin.. Ärsyttää vain, kun se on kesken :D

Hyvää tiistaita kaikille,

Maria

Paita

Ostin paidan. Ajattelin sen tuovan itselleni paremman olon. Olen katsellutkyseistä paitaa muutamaan otteeseen, mutta olen miettinyt, olenko tarpeeksi hyvä paidalle.. Hmm mikä mättää? Eikö kysymys ole: onko paita tarpeeksi hyvä minulle? Kävelin kuitenkin kauppaan ja sovitin paitaa, minusta se näytti hyvältä. Keräsin siis kaikki rohkeuteni ja itsetuntoni rippeet ja menin kassalle ja ostin paidan. Näinkin pieni asia, paidan osto voi joskus tuntua isolta asialta ja herättää paljon tunteita, varsinkin jos ihmiselle vaatteet ovat enemmänkin, kuin vain jotain, mitä voi pukea päälle. 

Kerroin täällä aikaisemmin suuresta ikuisesta vaatekriisistäni liittyen monityylisyyteeni. On vaikea pukeutua, kun rakastaa montaa eri tyyliä. Ja miten tuot esille oman persoonan miljoonalla eri tyylillä? Onko minussa miljoona eri persoonaa? Toivottavasti ei. Olen asiaa kovasti pohtinut ja päätynyt aina samaan. Lopputuloksena se, mikä määrää sen mitä laitan päälle, on uskallus ja usko siihen pystynkö kantamaan vaatevalintani. Hassua on, että kannan vaatteeni paremmalla itsetunnolla silloin, kun olen yksin liikenteessä. Kun liikun yksin kävelen leuka pystyssä ja hymyilen vastaantulijoille ja olen ylpeä siitä mitä olen laittanut päälleni, mutta usein jos olen porukassa, huomaan aina mielessäni lyttääväni oman vaatevalintani tai ulkonäköni muiden alle. Kuinka ihmeessä ihmismieli voi olla näin kiero? Onneksi tämäkin vaihtelee. Enkä voi muuta, kuin katsoa peiliin ja miettiä miksi teen itselleni niin? Miksen vain voi antaa itseni olla tyytyväinen? Onko se niin, että loppupeleissä tyytyväisyyttä ei voi koskaan saavuttaa?

Juttelin ystäväni kanssa tilanteestani ja hän totesi näiden tuntemusten olevan osa elämää ja kasvua. Olen iloinen, että omistan ystäviä, jotka pitävät pääni kasassa ja tukevat itsetuntoani. Mietin kuitenkin kuinka rankkaa kasvaminen on, jos joka kasvun hetki kaikki pitää käydä läpi kriisien kautta. Toivon todella, että osaisin välillä tuntea ja ajatella vähemmän.

Nyt vain odotan, että opin taas hymyilemään peilikuvalleni. Se tuntuu hyvältä. Hymyillä. Hymyilkää toisillenne ja itsellenne.

Hymyilkää,

Maria

MIKSI

Miten voi ihminen olla pettynyt itseensä harvasen päivä, vaikka ei edes tekisi mitään mistä pitäisi tulla pettymyksiä..? Hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisenhän pitäisi olla itsevarma ja tiedostaa kuka on ja osata perustella miksi käyttäytyy miten käyttäytyy. Mutta mitä käy, kun itsevarma ihminen eksyy totaalisesti? Epävarmuus tuntuu tosi pelottavalta. Tuntuu kamalalta kyseenalaistaa oma minuus. Huomaa itsessään suunnattoman määrän negatiivisia asioita, eikä millään pysty enää löytämään sitä itsevarmuutta. Kai tämä on sitä niin sanottua identiteetin kasvattamista. Toisaalta, missä vaiheessa tulee se raja vastaan ettei enää jaksa miettiä ja muokata omaa identiteettiään ulkoisten ärsykkeiden mukaisesti? Miksi ihmeessä ei voi vain todeta, että olen tälläinen ja minussa vikoja, mutta huomattavasti enemmän minussa on hyvää. Tietenkään minä en voi olla tyytyväinen itseeni, en ulkoisesti enkä sisäisesti, sillä olen tottunut siihen, että roolini olla se ei kaunis, hieman höntti, jolle voi nauraa.. Olen ylpeä siitä, että osaan nauraa itselleni, mutta myös minulla tulee raja vastaan.. Olisi kiva saada vitsin sijaan kehu. Joskus. 

En enää kyseenalaista ihmisiä, jotka ovat sairastuneet näin ulkonäkökekseisessä maailmassa. En kyseenalaista sitä faktaa, että kauneus tuo myös hyvää oloa. En enää pakota itseäni olemaan ihminen, joka ei mukamas pidemmän päälle välitä miten tukka on tai mitä itselläni on päällä. 

Kyseenalaistan myös sosiaaliset taitoni, enkä luota enää tippaakaan lahjakkuuteni tulla toimeen kaikkien kanssa. Ehkä olisikin helpompaa olla tulematta toimeen? Ei enää millään tavoin tarvitse ajatella mistä toiset pitää vaan voisi keskittyä itseensä. Luoja vain itseensä. Se kun ei koskaan ole ollut itselleni vaihtoehto. Oletan aina olevani kakkossijalla, en ykkös. Säälittävää. Ei ihme,että ryhtini on mennyt lysyyn, kun itsetuntoni on kovaa vauhtia juossut pakoon.

Kuinka voin olla hyvä ihminen, kun en ole hyvä itselleni?

Voi tätä ihanaa vuodatuksen määrää, mutta fakta on myös se, että en ole aina iloinen.

Maria

Koska olen laiska niin olen perjantain kotona ja otan itsestäni kuvia

Heissulivei,

Tosissaan koska olen tullut näin vanhaksi (23,5 vuotias), vietän perjantai-iltaani kotona yksin marsujeni kanssa. Toisaalta olin jo eilen muutamilla enkä muutenkaa oo ihan kauheesti kerenny kotona olla, joten ehkä tämä onki sitten ihan sallittua :D Ja toi otsikko on nyt ihan harhaanjohtava, koska noi kuvat oon ottanu päivällä, kun olin lähdössä Helsinkiin vähäsen shoppailemaan ja kiertelemään.

Asiasta istukkaan(niinkun eräs ystäväni tapasi sanoa) oon tämän lyhyen tukan kanssa ihastunu ihan sikana tollaseen käkkärään pörrömeininkiin. Kenestäkään muusta se nyt ei varmaan oo mikään suuri muotiluomus mutta mulla on siinä kotoisa olo :D Oon tosin kahen vaiheilla, käynkö leikkaamassa tätä vielä lyhyemmäks vai alanko jo kasvattamaan pitkää tukkaa. Tiedän, että pitkän tukan jossain vaiheessa haluan takasin, mutta toisaalta tää lyhyt tukka on kanssa tosi kiva. Hassua kyllä tää tukka on kasvanu jo ihan kamalasti siitä mitä tää lyhimmillään tässä syksyllä oli :D Oon hirmuisesti opetellu tekemään kaikkia kampauksia tällä tukalla. Hihhihii tukalla leikkiminen on kivaa!!

Pörröpäääääää

Vasemmalla näkyy suuri rakkauteni: jättimäinen lattiavalaisin

Kyseinen neuletakki oli paras ostos pitkiin aikoihin. Rakastan neuleen sinisiä yksityiskohtia ja se on iso ja löysä <3

Huomenna olisi tanssiharkat tiedossa. Aivan ihanaa! Oon niin onnellinen, että harrastan lajia, mikä antaa itselleni niin paljon <3

Nyt ihanaiset ihanaa perjantai-iltaa kaikille,

Maria

Opparia, kahvia, tanssia

Heissulivei!

Noniin, nyt on taas uusi viikko käynnissä ja nyt meinaa jo tämä tyttö hyytyä! Viime vkl taisi olla pikkaisen liian rankka muuttoineen ja terkkari-iltoineen. Tänään on tullut vietettyä koko aamupäivä ja osa iltapäivää koulussa opparia vääntäessä (on ihanaa tajuta vihdoin kolmen vuoden jälkeen miten wordilla tehdään sisällysluettelo!). Harkitsin väsymyksen takia kovasti harkkojen väliinjättämistä, tuntui vaan ettei voimat riitä, mutta onneksi kahvi ja kannustava poikaystävä on keksitty ja tässä vähitellen alan hivuttautua bussipysäkille ja harkkoihin.

Onneksi kerkesin tässäk oulun ja harkkojen välillä fiilistellä vähäsen omaa kotia. On ihanaa kun vihdoinkin koti on sellainen kuin itse haluaa (vaikka onkin vielä vuokra-asunto). Harmi vaan, että aikaa kotona hengailuun ei meinaa kauheasti olla. Joten nämä kaikki pienet hetket kotona on kullan arvoisia.

Ihanaista tiistai-iltaa teille,

Maria

Terkkareita ja seksiä

Noniiin heipä hei!

Vkl alkaa olemaan ohi..ainakin mun osalta, olen jo peiton alla valmiina nukkumaan ja kello on seitsemän illalla. Koko viikonloppua on oikeastaan vienyt äitini muutto, mutta kuitenkin lauantaina ehdittiin pitää luokkalaisteni eli terkkareiden eli verkkareiden kanssa leffaseksi-bileet. Ihan vaan koska ollaan terkkariopiskelijoita niin ollaan luonnollisesti joukko kaksimielisiä ihmisiä,  joilla läpän heitto pääsee ihan uusiin sfääreihin, kun meidät laitetaan samaan huoneeseen alkoholin kanssa.

Jätettäköön yksityiskohdat terkkaireiden pimeisiin päihin, mutta iltaan mahtui kuitenkin leffaseksin arvostelua, peniskakun nauttimista, muffinsi-lempinimen arvostelua (Ja ihan oikeasti muffinsi on pervo ruoka ja se on p**lun lempinimi!),sukkapuikkoja ja ylitsepääsemättömän hauskoja väärinymmärryksiä istukasta ja napanuorasta. Huhhuh jos terkkariksi opiskelusta ei muuta hyötyä ole niin ainakin on löytänyt joukon ihmisiä, jotka ovat seksin suhteen yhtä hulvattomia kuin itse. Tarkoittaen siis siitä vitsailua yms muuta kaksimielistä :D

Huomaa tekstin vaihtuminen ruotsinkieliseksi :D

Suvi korkkaa peniksen

Ilta miun luota jatkui motellettiin verkkareiden kanssa ja sieltä jatkoin matkaa vielä Teerenpeliin mustikkasiiderille namnam. Oli kyllä niin kivaa että tollasen illan vois pitää joka vkl.

Nyt on pakko mennä nukkumaan, unia,

Maria

Sunnuntain vaellus

Heissan!

Nyt on tämä tyttö kyllä ihan poikki! Tää sunnuntaipäivä alkoi kello seitsämän herätyksellä ja urheiluvaatteiden pukemisella niskaan. Mami tuli hakemaan tossa kahdeksan jälkeen ja lähdettiin ajelemaan kohti Nuuksiota. Napattiin isoveikka matkaan espoosta, nauttimaan ihanasta synttärilahjastaan eli vaellusretkestä siskon kanssa.

Vaelluksen pituus oli 14km ja kyseessä oli erämaavaellus eli reitti oli suht raskasta polku/kallio/metsä/vesistö-temppuilua. Sää oli ihana! Aurinko paistoi eikä ollut kylmä, mutta ei tullut liian kuumakaan. Ja luonnollisesti, kun me veikan kanssa päästään kahestaan vauhtiin niin mm. kaatui yksi puu, onnistuin uskottelemaan ruotsalaisille, että olimme englantilaisia ja nauroimme (tosin vahingossa) yhdelle erämaasedälle ihan vaan kun hän oli hieman hassu.. älkää tuomitko, jos olisitte itse nähnyt kyseisen tilanteen olisitte itsekin varmasti revenneet. Joka tapauksessa selvittiin hengissä, tosin nälkäisinä, maaliin asti ja oltiin tosi ylpeitä (eräät hieman äreinä nälän takia) itsestämme.

Maisemia

Böö varjot

Muahaha tuolla repussa oli veikan eväs: puolikas pullanpala!

Nyt mie käyn nukkumaan, ja huomenna on sitten taas aika paneutua opparin ihanaan maailmaan.

Unia ihunat,

Maria

Kun sataa..

Heips kaikki! 

Hengissä ollaan, mutta taas on kiirettä pitänyt! Huhhuh tänään mietin ihan vakavissani, että mikä päivä on? En rehellisesti tiennyt viikon päivää enkä sitä onko viikko jo vaihtunut.. Hyvä kun tiesin missä kuussa mennään.. Kiitos opinnäytetyölle ja duunille, etä miulla ei ole aikaa katsoa kelloa :D Tänään kuitenkin alkaa viikonloppu ja kaikkea kivaa on tiedossa. Tänään ihan rauhallista oleskelua. Juuri nyt olen kahvilassa juomassa teetä ja nauttimassa syysmyrskystä, huomenna tiedossa rakkaat tanssitreenit ja sunnuntaina menen isoveljeni kanssa vaeltamaan isoveikan synttäreiden kunniaksi :)

(Ottelin huvinvuoksi kuvia ja ne tosissaan ei liity mitenkään mihinkään :D)

Onneksi elämästä löytyy näitä ihmisiä, jotka pitävät miun pään pystyssä ja auttavat kun on omat asiat hakusessa. Tällä hetkellä siis kiireen takia hommat on vähän enemmänkin hakusessa, kun heitin puhelimen duunivaatteiden mukana menemään, olen totaalisen unohtanut maksaa jonkun nettilaskun ja kiitos sen nettini katkaistiin (huh onneksi löysin laskun ja sain sen heti maksettua). Poikaystäväni kiitos taas kerran on pelastanut minut. Olen saanut käyttää hänen puhelintaan ja nettiään ja häiritä hänen kotirauhaansa (ja änärin peluuta) hillumalla hänen luonaan päivät pitkät netin takia :D Myös ihana ystäni jonka kanssa tehdään opparia on jaksanut omasta väsymyksestään huolimatta tsempata myös minua, kun olen hajoillut töiden ja opparin kanssa (lähinnä olen meinannut nukahtaa joka paikkaan). Tällä viikolla on taas huomannut sen miten ihania ihmisiä miun elämään kuuluu. Kiitos kaikille <3 

Ihan asiasta vielä kukkaruukkuun, miun pitäis mennä leikkaamaan tää tukka. En tajua miten tää on kasvanu jo näin paljon. Vastahan mie leikkasin tän! Mut oon kyllä tykänny niin plajon. oon vaan kerran nähnyt unta vanhasta pitkästä tukasta mut muuten en oo oikeestaan sitä pitkää reuhkaa kaipaillut. Nyt ajattelin kokeilla vielä vähän lyhyempää ja sitten voisi ehkä alkaa kasvattelemaan.. Ehkä :D

Nyt hörppään tän teen loppuun ja lähden kipittämään sateeseen ennekuin tää kahvila menee kiinnij a mut lukitaan tänne koko yöksi.

Ihanaa viikonloppu kaikille,

Maria

Pihalla

On niitä hetkiä elämässä, kun ei enää tiedä mikä on, kuka on ja mitä haluaa. Itse olen löytänyt itseni tästä tilasta. Olen aivan ulapalla suoraan sanoen siitä mikä itsessäni on hyvää ja mikä pahaa. Onko asiat joita olen pitänyt itselläni vahvuutena, sittenkin minun huonoja puoliani? Ovatko asiat, jotka ärsyttävät muissa kuitenkin vain omia tapojani, joita en suostu myöntämään tiselleni. Olenko se kuitenkin minä, joka tekee elämästäni välillä ylitsepääsemättömän kieron vaikeaa?

Sosiaalisena ihmisenä tämä tila on kamala, koska silloin koen olevani paremmin turvassa olemalla yksin. Yksin olemalla olen vain minä eikä silloin ole vaaraa siitä, että huonot puolet, joita olen pitänyt hyvinä puolinani, tule esille. 

Tiedän olevani hyvin vaikea ihminen, mitä moni taas ei usko. Olen todella monimutkainen ja mielialani vaihtelevat nopeasti. Olen ärsyttävän perusteellinen mitä tulee asioiden selvittämiseen, enkä luovuta ennekuin asia, joka minua häritsee on puhuttu selväksi. Luonteeni menee myös laidasta laitaan. Moni ihminen tuntee melkeimpä vain Marian, joka on hyvin ulospäin suuntautunut, sosiaalinen ja vähän höpsö, joka ei turhia murehdi maailmasta tai koulusta. Toki nämä kaikki on osa minua, mutta tuosta puuttuu kokonaan se puoli, joka nauttii istua pimeässä ja pohtia elämää, ihminen joka ahdistuu helposti varsinkin koulusta. Harva myöskään tietää sitä, etten voi katsoa uutisia, koska jokaisen surullisen uutisen kohdalla tuntuu, että sydämeni särkyy ja tunnen niin suurta pettymystä maailmaa kohtaan, etten ymmärrä miten ihminen voi olla niin kamala. Niin olenhan ollut stressin takia muutaman päivän sairaalassa lukioaikoina..

Pahinta on se, että ihmiset, jotka pitävät tästä iloisesta hömpästä Mariasta eivät hyväksy tätä minun toista puoltani, joka on hirvittävän iso osa identiteettiäni. Tämän seurauksena olen alkanut pitää näitä luonteenpiirteitäni pahoina asioina. Eihän se voi olla hyvä, että tykkää olal melankolinen, nauttii katsoa elokuvia joiden aikana varmasti itkee? Onko se hyvä asia, että asiat vaivaavat, jos niitä ei selvitä? Onko hyvä asia ottaa kaikki maailman murheet omille hartioille?

..En tiedä. 

Onneni itselleni on se, että paikka jossa saan olla juuri sitä mitä olen, on tanssituntini. Siellä saan olla juuri sillä tuulella millä olen ja kaikkea mitä luonteestani tulee voi ammentaa tanssiin. Kiitos siitä, että ihmiset, jotka ovat rinnallani tanssineet (he itse tietävät) ovat ymmärtäneet minua. Kiitos Maria Lättilän  tanssin diplomi-työlle, joka antoi itselleni mahdollisuuden purkaa ahdistustani. Kiitos, että tänään pääsen tanssimaan.

Maria