Viime viikot

Heips!

Olen viettänyt taas vähäsen pidemmän blogitauon ihan vain kiireiden takia. Olen ollut nyt lähemmäs kuukauden harjoittelussa ja viime viikolla tein melkein kuusikymmentä tuntisen viikon eli kiirettä on pitänyt. Olen äärettömän tyytyväinen tähän harjoittelupaikkaan vaikka tämä kuukausi onkin ollut hyvin hektinen. 

Parasta tietenkin on se, että olen vihdoinkin terveenä ja pystyn vihdoinkin treenaamaan. Tuntuu ihanalta saada taas tanssia vaikka onkin kauhea stressi siitä, että miten sitä taas sisäistää viiden viikon edestä kismateriaalia.

Mutta eipä tässä nyt sen enempiä. Tässä vielä viime viikoilta asukuvia.

Ihanaista huomista karkauspäivää,

Maria

Letti

Ei sitä näköjään tarvitse pitkää tukkaa lettikampauksien tekoon!

Maria

Pojat huomio!

Kaikkihan tietää, että harvemmin ajattelen sitä mitä muut ajattelee pukeutumisestani. No asia nyt ei tosissaan ole noin. Tietenkin mietin mitä muut ajattelevat, vaikka en anna sen kovinkaan paljon vaikuttaa pukeutumiseeni, mutta on se kyllä ehdottoman kiva jos joku kehuu vaatteitani. Ja tottakai on tärkeää tietää teidän poikien mielipide! Yhden asian olen oppinut: legginsit on tosi huono asia ja matala vyötäröiset farkut saa takapuolen näyttämään hyvältä. Näin on pojat miulle opettanu. Harmi vaan, että itse pidän legginsejä mukavina ja matlavyötäröiset farkut eivät vain sovi miulle. Nyt siis tahtoisin kovasti tietää mitä mieltä pojat on seuraavista vaatekappaleista:

Siitä löytyy housuja joka lähtöön. Oliko niistä joku aivan järjettömän ruma tai toisaalta tosi hienot? Faktahan on se, että tällä hetkellä muodissa sallitaan melkein minkälaiset housut tahansa, kunhan osaa yhdistää ne oikein, mutta siltikin pojat, pysyykö tietyt housut vain aivan järjettömän rumina?

Maria

Minä itse vai muut

 Saanko kysyä erästä asiaa? Kuinka monelle tulee ensimmäisenä mieleen pelko omasta terveydestä, kun tulee puhe, jostain tarttuvasta taudista? "Voi kumpa itse en saisi sitä" tai "helvetti sitä paskiaista kuka sen minuun tartuttaa". Pelko oman itsensä turvallisuudesta usein on ihmisellä hyvin vahvasti selkärangassa, mutta missä vaiheessa voi jo puhua itsekeskeisyydestä ellei jopa narsismista? Kuinka usein itse menet hoidattamaan tautia tai menet tautitesteihin ajatuksena huoli, ettet itse levitä sairautta eteenpäin? Vai onko ajatuksena vain oman itsensä terveys. Ja siihen päälle sen ihmisen kiroaminen, jolta mahdollisen tartunnan on saanut. 

Itse joudun oman tulevan ammattinikin puolesta olemaan usein tekemisissä tämän kysymyksen kanssa. Missä vaiheessa tulee raja vastaan oman terveyden kustannuksella auttamisesta ja toisaalta missä vaiheessa on tärkeää huomata oman terveyden mitättömyys verrattuna yhteiskunnalliseen terveyteen. Kävin harjoittelussani keskustelua aiheesta ja mietin, mitä jos elässäni kävisi näin, että poikaystävälläni todettaisiin hiv (tämä on siis totaali hypoteesi eikä millään tavoin todennäköistä). Olisiko ensimmäisenä pelko omasta turvallisuudesta. Totesin kuitenkin ensimmäisenä mieleeni tulleen pelko rakkaan menettämisestä ja hänen hyvinvoinnistaan. Tietenkin omalla osallani vaikuttaa tietämys hi-viruksesta: sen huonosta tarttuvuudesta, ehkäisystä ja hoidoista.

Toivoisin nyt, että jokainen, joka lukee tämän tekstin, ottaa hetken itsensä kanssa ja miettii näitä kysymyksiä. Kuinka usein on syytä katsoa omaa käyttäytymistään ennen kuin syyttää muita terveytensä vaarantamisesta? Olisiko itse voinut toimia toisin? Ja toisaalta onko itse aiheuttanut aivan yhtäläisen riskitilanteen toiselle? 

Toivottavasti tämä antoi hieman ajatuksen aihetta miettiä sitä, kuinka oma terveys ja toisen terveys voivat    kulkea hyvin pitkälle rinta rinnan, jos muistaa huolehtia omasta terveydestaan ja välillä uhraa ajatuksen myös toisen terveydelle.

Maria

Liian vanhat tytöt Tavastialle

Heips...

Nyt vietän sunnuntai-iltaa peiton alla ja syön pizzaa poikkiksen kanssa. Näien lisäksi seuranani ovat rakkaat ystääni nuha ja väsymys. Myös uudet ystäväni kuume ja kurkkukipu ovat tulleet kylään. Tämä tietää taas uutta lääkärikäyntiä ja totaalista hermoromahdusta koskien kisatreenien väliinjäämistä ja juoksukunnon kovaa putoamista, kiitos tälle ikiflunssalle!

Urheasti kuitenkin osallistuin lauantaina tanssitreeneihin ja sen jälkeen pitkästä aikaa Ellun kanssa lähettiin juhlimaan, sillä oloni oli jopa hyvä! Huitaistiin pullot viiniä napoihimme (joihin mahtuu oudon plajon viiniä..) ja suunnattiin helsiinkiin. Suunnitelman mukaan meidän piti mennä Motellettiin katsastamaan sen uudistunut sisus, mutta päädyimme laiskuuttamme kuitenkin Tavastian lauantai diskoon. En tahdo todeta muuta kuin, ettemme  mene enää Tavastialle, koska tunsimme itsemme vanhoiksi ja viisaiksi naisiksi keskellä päiväkotia. Onneksi löysimme tuttuja ja saimme olla isommalla porukalla vanhoja ja viisaita... Hyvä on, saimme olla vanhoja.

Baarin vessassa muistelimme kaiholla Highlightin vessakuvia ja niitä mahtavia baarireissuja, joissa ei ollut mitään tolkkua. Sen kunnikasi siis oli pakko ottaa pari peilin kautta- kuvaa.

Vanhoina ihmisinä väsähdimme ennen pilkkua ja onnellisesti olin neljältä nukkumassa.

Nyt jatkan nenän niistämistä ja kovasti yritän miettiä, mikä poppaskonsti tähän flunssaan auttaisi!

Maria

When I meet new people

Olen ihminen, joka rakastaa tutustua uusiin ihmisiin. Pienestä pitäen olen äitini sanojen mukaan ollut kaverimagneetti eli, jos menin yksin leikkimään pihalle, ei mennyt kauaakaan, kun olin saanut jo monta leikkikaveria seurakseni. Nykyään olen ehkä hieman varautuneempi, paitsi, jos sattuu ympärillä olemaan ihmisiä joiden kanssa klikkaa heti. Useimmiten tutustun myös helpommin poikien kuin tyttöjen kanssa. En oikein tiedä miksi, mutta vierastan todella helposti tyttöjä. Poikien kanssa taas voi heti olla oma itsensä. 

Olin eilen katsomassa poikapuolisen ystäväni lyhytelokuvan julkaisua (joka oli muuten aivan huippuhyvä!)  Leppävaaran Laureassa ja sen jälkeen suunnattiin Sellon William K:n nautiskelemaan sivistyneesti juomia. Tässä porukassa sitten tutustuttiin uusiin ihmisiin ja voi hitto miten hauskaa on huomata, kuinka samanlaisia ajatuksia ihmisten kanssa voi olla, vaikka sitä on tuntenut vain muutaman tunnin. Siinä vaiheessa, kun toinen ilmoittaa Fifth elementin olevan hänen mielestään Bruce Willisin paras elokuva en voinut uskoa korviani. Itse en itseni lisäksi tiedä ketään, kuka olisi ollut samaa mieltä! Tämän takia rakastan uusiin ihmisiin tutustumista. Koskaan ei voi tietää, miten hyvin ajatukset voivat mennä yhteen. 

On harmi, että nykyään helposti vastakkaiseen sukupuoleen tutustumista helposti pidetään pokaamisena tai, että tutustumisessa on jokin taka-ajatus. Tämähän tarkoittaisi sitä, etten seurustelevana ihmisenä oikeastaan voisi tutustua uusiin poikiin tai silloin se tarkoittaisi sitä, että yritän etsiä uutta miestä.. Uskomattoman typerää.

Onneksi poikaystäväni kanssa olemme molemmat sellasia, että rakastamme uusiin ihmisiin tutustumista ja molemmat tiedämme, ettei siinä ole mitään muuta kuin uusien ystävien saamista.

Maria

I can feel the life on me

Heipsan pitkästä aikaa!

Tässä on tullut pidettyä pieni luova kirjoitustauko ihan vain senkin takia, ettei ollut muuta kirjoitettavaa, kuin; olen sairas jne. eli ei mitään tähdellistä! Tosin olen taas flunssainen. Olihan tässä jo muutama terve päivä!

Kuluneen viikon olen käyttänyt uudessa harjoittelupaikassani hiv-tukikeskuksessa, enkä voi muuta sanoa, kuin olen myyty! Ihmiset ovat ihania, toiminta uskomatonta ja tiedon määrä niin valtava! Pyydän tosissaan anteeksi kaikilta, jotka joutuvat päivästä toiseen kuuntelemaan hiv:in liittyviä asioita, mutta fakta vain on se, että kun olen harjoittelussa, ei miulla muuta elämää ole, jonka takia puheenaiheetkin keskittyvät hiv-tukikeskuksessa saatuun tietoryöppyyn hi-viruksesta. En sen enempiä sano harjoittelusta, sillä salassapitovelvollisuus sitoo hyvin pitkälle sekä organisaation toiminnan että asiakastoiminnan kanssa. Käykää muuten ihmeessä tutustumassa hiv-tukikeskuksen sivuihin!

Harjoittelusta vaatteisiin. Tällä viikolla löysin kirpparilta maailman hienoimman takin! Olen jo pitkään himoinnut juuri tuollaista takkia, mutta kaupassa olevat eivät vain ole napanneet ja useimmat kirpparilla olleet takit ovat hartioista niin jättimäiset, ettei se mitenkään voi näyttää hyvältä. Kyseinen takki on päältä samettimaisen pehmeää kangasta ja aivan uuden veroinen. Hihat luonnollisesti joudun käärimään, koska omistan lyhyet kädet (olen siis koko ikäni saanut kuulla siitä miten kaikkien paitojen hihat ovat yleensä liian pitkät :D ).

Tänään pääsin myös pitkästä aikaan jopa tanssimaan, mutta ilo loppui lyhyeen, kun kunto ei tosissaan vielä sallinut suuremmin fyysistä rasitusta. Suoraan sanoen en kohta enää tiedä miten päin olen enkä vastaa siitä mitä itselleni kohta teen, ellei tämä hiton flunssa painu hevonkuuseen! Tässä nyt yritän rauhallisesti aloitella urheilua ja kaikki peukut pystyyn tiistain treenejä varten, että pystyisin tanssimaan jopa koko treenien ajan!

Nyt lököilen hetken sohvalla ja sitten alan valmistautumaan iltaa varten. Varoitus niille, jotka ovat illalla liikenteessä Helsingissä: Kaksi kohtuuttoman huonotasapainoista tyttöä liikkeellä, joten älkää kamalasti tönikö tai ainakaan ajako päältä jos satutaan retkottamaan pitkin poikin autotietä.

Ihanaa lauantain jatkoa,

Maria

Hohhoijaa

Heips!

Tässä, kun on aikaa olla tekemättä mitään ja pyöritellä ajatuksia mielessään, sitä alkaa huomaamaan miten epäloogisesti ajatuksen lentävätkään päässä. Ainakin itselläni. Jos kirjoittaisin kaiken paperille mitä päässäni liikkuu, tulisi tekstistä hyvin vaiekasti seurattavaa, asiasta toiseen hyppivää, outosanaista tekstiä.  Esimerkkinä aloitan aamuni miettimällä mitä syön aamupalaksi, tarkoituksena mennä se tekemään, kun  yhtäkkiä huomaan ajatusteni vieneen minut pyykkien luo, joiden luona päätänkin viikata vaatekaapin, mutta yhtäkkiä katsonkin jo sähköposteja koulustressin takia. Ainiin se aamupala, mitähän radiosta tulee. Ompa tylsää, nyt bileet ooo some times jeejee... nenä vuotaa, voi kökkö. mitähän eläinläääri sanoo Murusta nyt tuli nälkä murupullaa, mitähän se on. Voi ei dallaspulla. Pakko päästä shoppailemaan, Monki ja alet. Varpaat on muuten jäässä, voi luoja mikä kappale. Ei hitsi miksei rumaa enää ole, olisi kiva päästä bilettämään sinne Emupn kanssa. Millasenhan maton tahtoisin meidän tulevaan kotiin. Voi vitsi kolmio ois kiva. Ääää kirjoittaminen on tylsää... ja sitä rataa.

Voidaanko siis yhdessä todeta, että tämä yksin olo ja mitään tekemättömyys ei sovi pienille ja rakkaille aivolleni. Kokeilkaapa joskus kirjoittaa kaikki mitä mieleen tulee. Se on hauskaa ja varsinkin stressin alla se on tehokas tapa löytää stressin lähde.

Tälläsitä sekopää meininkiä tänään :D

Maria

Kipeänä suurinta hauskuutta on ottaa kuvia itsestään

Ensimmäisen virallisen "en saa rasittaa itseäni"- viikon puoliväli on alkanut. Tänään saan tietää vähäsen lisää tästä taudistani verikokeiden tulosten tullessa. Miun kanssani täällä sairastelee lisäksi miun ihanainen seniori marsuliini Muru. Reppana alkaa jäämään vanhuuden jalkoihin ja huomenna mennäänkin käymään lääkärissä. Siltikin neiti jaksaa diivailla ja olla niin Muru kuin vain voi olla. Toivon vain, ettei eläinlääkäri sano sitä pahinta: lopetetaanko nyt vai heti.. no se selviää huomenna. Peukut pystyyn Murun puolesta!

Kuitenkin otsikon aiheeseen. Yritän viihdyttää itseäni kaikin mahdollisin keinoin ja yksi niistä on valokuvien ottaminen vaatteistani :D Kyllä ehkä hieman narsistisen kuuloista, mutta se toimii hyvänä piristeenä, kun päivätolkulla makaa tukka likaisena, naama kalpeana verkkareissa. Kummasti piristää meikata ja laittaa päälleen lempivaatteita. Vaikkakin ne verkkarit olivat taas kumman nopeasti jalassani kuvien ottamisen jälkeen. Varsinkin, kun ei pääse liikkumaan alan hyvin nopeasti tuntemaan itseni rumaksi. Ja nyt kaikki pojat ihmettelevät tätä naisten ajatusmaailmaa, mutta näin miulle käy. Joten yritän kompensoida tätä olotilaa valokuvilla.

Onneksi postissa tipahti myös uusin Avotakka, niin sain jotain uutta lukemistakin. Tässä kuitenkin on lähitulevaisuudessa tiedossa muutto eli sisustuslehdet ovat todella ahkerassa käytössä!

Maria