lauantai 31. maaliskuuta 2012

Identiteetin osa

Olen aika paljon kirjoittanut itsevarmuudesta, minuudesta ja sen eri osista. Olen myös kirjoituksissani tuonut esille sen miten oma ulkonäköni on tärkeä osa minuuttani, olkoon se kuinka pinnallista tahansa. Tänään aamulla, kun katsoin peiliin jouduin hakemaan identiteettiäni, sillä peilikuvani oli eilisen takia muuttunut omasta mielestäni radikaalisti: olen blondimpi kuin koskaan sekä keskijakaus on pelkkä muisto, kun sen tilalla on otsatukka. Pieni pakokauhu käväisi kasvoilla ja ikävä vanhaa tukkaa kipitti takaraivosta hyvinkin nopeasti. Kiitos kuitenkin hymylle joka hiipi kasvoilleni, kun kuvaani hetken katsoin. Tukka on juuri sellainen mitä kampaajalta kävin toivomassa. Minun on vain hirvittävän vaikea sisäistää itselleni uutta kuontaloa.





 Nyt olen koko aamun leikitellyt tukalla ja tuijotellut itseäni peilistä, enkä voi todeta muuta, kuin että tämä tukka pukee omaa identiteettiäni loistavasti! Kiitos siis vielä ihanalle Suskille, joka osaa tätä miun pehkoani leikata juuri niinkuin tahdon.

Maria


sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Itsevarma

Keskiviikkoni oli ihana päivä. Tunsin oloni itsevarmaksi ja kauniiksi. Ei pienintäkään epävarmuutta vaatevalinnoista tai siitä miltä hiukseni näyttävät. Niitä päiviä rakastan ja kukapa ei rakastaisi. 



Itselleni itsevarmuus ei ole vakio asia mikä vain on. Kuulen toki usein sitä, kuinka itsevarma olen enkä välitä muiden mielipiteistä, mutta kyllä tätä tyttöä kiinnostaa mitä muiden päässä liikkuu, kun puhe on minusta. Toivon, että ihmiset nauttivat minusta minuna itsenäni, silloin minäkin nautin itsestäni.

Maria

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Opinnäytetyö

Jokainen korkeakouluopiskelijä tuntee tämän ihanan termin: opinnäytetyö. Itselelni se on tullut enemmän kuin tutuksi viimeisen puolentoista vuoden aikana. Olen hyvän ystäväni Lotan kanssa tehnyt  yhdessä opinnäytetyötä ja sen valmistuminen kokonaisuudessaan on kestänyt juurikin sen puolitoista vuotta. Otetaan huomioon se, että tämä koko aika on käytetty aktiivisesti opinnäytetyön tekoon eikä laiskotteluun. Meille opinnäytetyö ei ole ollut mikään läpihuutojuttu, että tässä nyt vähän etsitään tietoa ja vähäsen kirjoitellaan. Tässä yksi päivä mietittiin kuinka tuhottoman monta työtuntia tuohon 73- sivuiseen työhön on uponnut. Teoriaosuuden lisäksi olemme tehneet kaksi tutkimuskyselyanalyysiä. Olemme myös erittäin lähdekriittisiä ihmisiä eli tieto mitä ollaan etsitty on täytynyt olla ehdottoman luotettavista lhteistä tai sitä ei olla otettu osaksi työtä. Myös puolueettomuus työssä on ollut erittäin tärkeä, koska kyseessä on ollut suositus ja suosituksen luominen vaatii puolueettomuutta vaikka suositus tulisi olemaan  oman kannan vastainen.




Pääsimme vihdoin viime maanantaina esittämään työmme ja suuri taakka hartioilta on vihdoin vierinyt pois. Parasta on, että saamma odottaa arvosanaksi vähintään kolmosta.  Joillekin opnnäytetyö on läpihuutojuttu, mutta itse tahdon ylempään AMK:n opiskelemaan ja se vaatii vähintään kolmosen arvosanan opinnäytetyöstä. Sitä paitsi opinnäytetyö tulee aina viemään aikaa eli miksi tehdä siitä läpihuutjuttu, kun parhaimmillaan se voi tuoda esilel jotain uutta ja se edistää myös omaa osaamista tutkimusten tekemisessä.

Koska opinnäytetyö oli miulle hirmu tärkeä, niin toki panostin myös omaan ulkonäkööni, sillä myös opinnäytetyön esitys on osa opinnäytetyön lopullista arviointia. Pääsin siis vihdoin laittamaan päällein yhdistelmän, jonka olin suunnitellut jo Lontoossa!



Nyt vain odotellaan viimeistä arvosanaa ja jatketaan hymyillen kevättä.

Maria

Lauantai, kun torni kaatui

Heipähei!

Vietettiin viime lauantaina eli viikko sitten kunnon peli-iltaa miun luona. Ihan perinteisiä tornia ja muistipeliä. Miten ihmeessä, kun sitä ihminen tulee vanhemmasi niin kaikki tällaiset kivat pelit jää pois! Ensinnäkin tornissa me oltiin tosi hyviä! Siitä tuli niiiiiin korkea, että itseä huimasi, vaikak kyllähän se sitten loppupeleissä kaatui.


Sepä ei haitannut, koska mie löysin keittiön kaapista iän ikuisen vanhat muistipelikortit ja siitä sitten taas lähettiin.

Lopuksi päädyttiin vielä baariin, mutta itse olin aivan älyttömän kärttyinen, enkä edes oikein tiedä miksi. Ikävä Lontooseen pilkahteli välillä ja olin muutenkin jumalattoman väsynyt. En vain itse pidä siitä, että ollaan baariin asti lähdetty ja sitten vain kiukuttelen kuin pahainen kakara, mutta kai sen miullekin voi joskus sallia?





Oli kuitenkin kiva nähdä näitä tyyppejä, koska he ovat huippuja! Toivottavasti toetaan uusiks sellaisena päivänä, kun miun luona känkkäränkkä ei ole kyläilemässä.

Oikeastaan tämän koko postauksen pointti oli se, että ihmiset vaikka olette varmaankin kaikki jo kasvaneet yli lapsi-iästä niin pelatkaa kaikkia ihania old school-lautapelejä tai vastaavia. Niistä saa niin paljon irti!

Maria

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Lauantain vaatteet




Olen täysin koukussa Lontoosta tuomiini topshopin farkkuihin sekä tuohon viiden punnan takkiin. Eipä tässä kai muuta. Ainiin huomaa mahtava Move it- treenikassi! :D

Maria

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Mikä on se asia, joka saa itsensä hymyilemään omalle peilikuvalleen?

Tänään aamulla, kun meikkasin, laitoin tukkaa ja mietin mitä laitan päälleni, tuntui, ettei mikään toiminut. Jokainen kerta, kun katsoin peiliin tuntui, ettei mistään tule mitään eikä minusta saa millään tavalla sen näköistä kuin haluaisin. Ongelma ei ole se, että pitäisin itseäni rumana vaan se, että en kokenut omaa peilikuvaani sopivaksi oman persoonani kanssa. Nämä ovat minulle henkilökohtaisesti niitä pahimpia ulkonäköön liittyviä kriisejä. Toki koen välillä näitä "apua, olen lihava"-kriisejä, mutta niistä pääsee helpommin eroon, kuin näistä ulkonäkö vs. identiteetti- kriiseistä. 



Tiedän, että osa ihmisistä pitää ulkonäkökriisejä pinnallisina ja turhanpäiväisinä asioina, mutta itse koen ne hyvinkin kasvattaviksi kokemuksiksi. Sitä paitsi itselleni oma ulkonäköni; vaatteet, hiukset, paino, lihakset, korut, meikkaus, ovat hyvin tärkeä ja iso osa omaa identiteettiäni. Niillä osaksi kerron kuka olen ja mistä pidän. Toiset ajattelevat, ettei ulkonäön perusteella koskaan saa tehdä päätelmiä ihmisestä itsestään, mutta omasta mielestäni jo ihmisen ulkonäöstä voi nähdä mistä ihminen pitää ja millainen hän on. En väitä, että ulkonäkö kertoo kaiken ihmisestä, en todellakaan, mutta joitain asioita se kertoo. Tämän takia koen, että omat ulkonäkö- tai painokriisini ovat suoraan verrattavissa identiteettikriisiin. Esimetkkinä pidän itseäni urheilullisena ja hyvä kuntoisena ihmisenä ja jos saan muutaman kilon painoa lisää niin sehän vain tarkoittaa sitä, että olen laiska surkimus, josta on urheilullisuus kaukana.


Päivän aloittaminen tällasella kriisillä ei ole ehkä se helpoin alku, mutta ainakin sain käydä taas kerran itseni kanssa läpi sitä millainen ihminen olen ja mitä tahdon itse tuoda esille ulkonäöllä itsestäni.

Maria

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Keskiviikko

Heipä hei!

Vihdoinkin elämä alkaa maistua täällä Suomenkin puolella. Maanantai meni täyden ahdistuksen kourissa ja ikävä Lontoota oli valtava. Tiistaina olo jo helpottija kisatreenit sai olon paljon paremmaksi. Tänään olo vihdoinkin alkoi tuntua siltä, että Suomessakin voi olla hyvä fiilis. Toki huomaan ajattelevani seuraavaa Lontoon matkaa tämän tästä ja kovasti toivon, että pääsen sinne joko kesällä tai viimeistään syksyllä. Nyt pysrin nautiskelemaan Lontoon ostoksisani, valokuvista ja kappaleista, joita Lontoossa käytettiin tanssitunneilla.


 

Onneksi ihanainen poikkikseni muistuttaa siitä, miksi Suomessa on kivaa.. varsinkin, kun hän yrittää huudattaa minua koko illan! :D

Maria

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Lontoo

Totesin, että miun on turha kertoa, mitä kaikkea teimme Marian kanssa Lontoossa, koska yksinkertaisesti  matkan painopiste oli fiiliksessä, ei niinkään nähtävyyksissä tms. Kaikki mitä teimme, perustui omiin fiiliksiin ja siihen mistä saamme eniten irti. Suurin tekijä reissussa oli Move it- tapahtuma, joka on järjettömän iso tanssitapahtuma, jossa pääsee itse treenaamaan alan huippujen kanssa, näkemään esityksiä ja tuntemaan sen fiiliksen, kun 10 000 tanssia rakastavaa ihmistä laitetaan samaan tilaan. Itse kävin kahdellatoista tunnilla ja jokaisen tunnin jälkeen sitä eli suuren euforian vallassa. Hiki virtasi, ja päivän päätteeksi olo oli kuin mankelissa käynyt, mutta se tunne mitä itsestään sai irti noilla tunneilla oli jotain aivan uskomatonta. Se tunne, kun saat itsesi nauramaan treenien aikana pelkästä ilosta tai tunne, joka repii sydäntäsi irti rinnasta, koska koreografia on henkisesti niin raskas. Noilla tunneilla ei annettu vähempää kuin 100% itsestään irti eikä yksikään opettaja päästänyt yhtään vähemmällä! Oma sieluni huusi ilosta, jokaisen tunnin aikana!















En voi muuta kuin kiittää kaikkia opettajiani Move it:ssä siitä, että nyt taas muistan, minkä takia rakastan tanssia. Kiitos siis comtemporary rock, hip hop, street jazz, music video style, lyrical hip hop, LA hip hop, street edge, pure vogue, dance yoga, contemporary fusion sekä boy blue hip hop!



















Sain kokea myös elämäni parhaan elokuvakokemuksen kiitos imax:n, Avatarin ja huikean ison elokuvascreenin. En jostain syystä ikinä Suomessa käynyt katsomassa Avataria elokuvissa ja olen todennut myös etten tahdo nähdä sitä dvd:nä. Muutenkin olin hieman skeptinen elokuvan suhteen. Kaikki kunnia siis imaxille, siitä, että Avatar on nyt elämäni paras elokuvakokemus niin visuaalisesti kuin henkisestikin. Imax:ssa screeni on järjettömän paljon isompi kuin tennispalatsin isoin screeni. Tämän takia ja tietenkin Avatarin uskomattoman visuaalisuuden ansiosta sitä eli koko elokuvan ajan Pandorassa.





En myöskään voi unohtaa sitä tunnetta, kun kävelee yksin Oxford Streetillä ja kevätilma tuoksuu ympärillä. Ihmiset vastaavat hymyyn ja ovat avuliaita opastamaan, jos pyytää apua. 

















En voi myöskään sanoin kuvailla sitä tunnetta, joka syntyy siitä, kun jokaisessa kaupassa missä käyt, on kaikki kuin tehty itselle. Kaikki mitä Suomessa on etsinyt kuukausitolkulla roikkuu silmien edessä. Myöskin se epäröinti siitä, että voinko ostaa tämän hieman erikoisemman jutun katosi samantien. Lontoossa kukaan ei katsonut oudosti, oli sitä päällä mitä vain. Jokainen sai olla juuri niinkuin halusi.


Tulimme Marian kanssa eilen Suomeen ja kärsin tällä hetkellä järjettömästä ahdistuksesta, koska tiedän, etten tule pääsemään Lontooseen hetkeen. En pääse niiden hymyilevien ihmisten keskelle, en kokemaan Inkojen vetämiä tanssitreenejä tai sitä tunnetta, kun tunnet olevasi paikassa, jossa voit olla täysin oma itsesi. Itselleni tämä tunne on hirvittävän pelottava, sillä olen tunnettu kotihiiri, joka rakastaa Suomea ja täällä asumista. Nyt olen hukannut sen tunteen. Nyt pyydänkin, että auttakaa minua löytämään se tunne.

Maria