Pitäkää perjantai- iltanne

Koska olen kuumeessa, enkä päässyt juhlimaan poikien kanssa Haagaan, niin pidän omat tortillafiestat peiton alla. Tämä on mun superhyper parannuskeino huomisia harkkoja varten!

Lopuksi ihanan uusi lamppuni (sanon sitä aivolampuksi vaikka se ei aivoja edes muistuta!)

Pitäkäähän ihana perjantai- ilta,

Maria

Osa-aika virkeänä

Tänään vietin sairaslomaa aamulla ja iltapäivällä olin "terve" vapaaehtoistyöläinen. Hirvittävän fiksua, mutta minkäs teet, kun puolet päivästä on kipeä olo ja puolet päivästä on terve olo.. :D

Joka tapauksessa yritän kovasti saada itseäni terveeksi! Ihan vain siksi, koska lauantaina on kunnon kisatreenit ja maanantaina onkin sitten vappuaatto, josta aion ottaa kaiken irti ihan vain siksi, koska viime vapun olin oksennustaudissa..

Mutta yritin saada oloani tänään paremmaksi yrittämällä saada itseni ihmisen näköiseksi vähäsen laittautumalla ei sairaan- näköiseksi.

Hetken se toimi, ei enää.

Maria

hohteleva paita

Maria

Sairaana

Aurinko on paistanut kauniisti ja ilmatkin ovat olleet mitä keväisimmät. Terassit ovat täynnä ihmisiä ja aina kasvava valon määrä varmasti on piristänyt itse kutakin. Itse vaihteeksi olen flunssassa. Eihän siitä ole kuin pari kuukautta, kun olin melkein kuusi viikkoa poissa pelistä pitkittyneen flunssan takia (jonka jylläämisen suurin syy, kuulemma tosiaan oli uupumus).

Näin keväällä, kun säät ovat aivan ihanat ja olisi muutenkin paljon kaikkea tehtävää, kuten sm- kisat, juoksun treenaaminen (ihka oma äitini valmentaa minua!), lukukauden viimeisten koulujuttujen hoitaminen sekä työhön orientoituminen. Tietenkään unohtamatta ihania terassihetkiä tai hengailua Esplanadin varrella olevissa kahviloissa. Mutta minun osaani kuuluu sairastaa sisällä. Puolensa tässäkin toki on. Ainakin saan viettää aikaa kotonani, joka on minulle hirmu rakas ja jota ei enää parin kuukauden päästä ole. Koulujuttuja on ollut aikaa tehdä eikä ole kiire minnekkään.

Tässä on myös saanut rauhassa etsiskellä sitä positiivista feng shuita, josta miulla on tapana alkaa puhua, kun asiat alkaa painamaan vähäsen liikaa ja negatiivisuus meinaa saada yliotteen elämästä. Sitä alkoi taas listailemaan kaikkia ihania asioita, mitä omaan elämään kuuluu. Listasta tuli loppupeleissä uskomattoman pitkä, eikä yksikään listan asia ollut toista pienempi. Tämän hetkinen positiivinen asiani tässä päivässä oli viiden tunnin päiväunet! Herttinen sentään, miten ihanalta tuntui tulla harkasta kotiin ja kaatua sänkyyn, sulkea, silmät ja olla unten mailla niin pitkään kuin pystyi. Toinen asia on päiväni ensimmäinen kahvi. Rakastan kahvin makua yli kaiken. En juo kahvia sen piristävän vaikutuksen takia, vaan maun. Kolmantena voisin mainita poikaystäväni tekemän playlistin minulle spotifyhin. On niin mahtavaa kuunnella musiikkia, jonka rakas ihminen on tehnyt eikä listasta löydy yhtäkään biisiä mistä en pitäisi.

Eli ehkä tämä sairastaminen onkin jossain määrin hyvä asia. Tämän ansiosta pysähdyn hetkeksi. Minut tuntevat ihmiset tietävät sen, että minulla on paha tapa painaa niin kauan kunnes, jokin fyysinen asia kaataa minut. Jos vaan pystytte, älkää ikinä tehkö näin. Tällä tavoin burn out on helppo hankkia eikä kevättä ole kiva viettää totaali uupumuksessa, mutta itse opettelen tätä rauhoittumista, itselleni tsemppiä siis siihen! Muille tsemppiä kevääseen ja muistakaa pysähtyä ja nauttia asioista, joita on nenän edessä. Niitä vain ei kiireessä tahdo huomata.

Maria

Ulkonäkö

Heips!

Tässä olen pitänyt pientä taukoa. Ei ole oikein ollut kirjoitettavaa ja eipä ole ollut myöskään aikaa kirjoittaa. Kevät on omassa elämässäni älyttömän kiireistä aikaa ja sen kiireen keskellä kärsin aina todella pahasta kevätväsymyksestä. Käytännössä voisin nukkua kellon ympäri kesäkuuhun asti. Kesästä puheen ollen, tuon kevätväsymyksen lisäksi kärsin joka tytön vaivasta: keväällä sitä peilikuva vain lihoo 12 kiloa tyhjästä. Peilikuva vain paisuu omassa päässä kuin ilmapallo.

Olen aikaisemminkin kirjoitellut ulkonäöstä, sen tuottamista paineista ja sen vaikutuksesta itsetuntoon ja elämään. Väillä itsetuntoni kroppani suhteen on hyvä. Koen olevani hyvän kropan omaava tyttö, mutta tällä hetkellä enimmäkseen peilistä tuijottaa tyttö, jolla on leveät reidet, pulleat posket, löllöt kädet, joka rakastaa mössöttää kaikkea hyvää ja löhötä sohvalla. Aivan kuin tämän viikkoisiakaan urheilusuorituksiani ei olisi tapahtunut. Vaikka juoksin pari tuntia sitten 10 km 50 minuuttiin, koen tässä sohvalla ollessani olevani täys laiskimus. Eilen tein laajan lihaskuntotreenin, tiistaina rankat tanssitreenit, maanantaina juoksulenkki. Huomenna edessä taas juoksua ja lauantaina tanssia ja siltikin pidän itseäni laiskana, joka on löllö joka paikasta.Ruokavalioni koostuu terveellisistä aineksista, syön paljon kasviksia ja hedelmiä, en syö vaaleaa leipää enkä roskaruokaa usein, mutta se karkki! Ai, että se saa itsetunnon romahtamaan, kun syö jotain hyvää. Tällä hetkellä pyrin pitämään herkuttelun parissa kerrassa per viikko. Nyt vain pitäisi tulla sinuiksi sen asian kanssa, että pidän herkuista vaikka tykkään myös urheilla.

Olen tässä jo jonkin aikaan remontoinut elämääni ja tottumuksiani terveempään suuntaan. Katson, että kasviksia on varmasti tarpeeksi, syön säännöllisesti ja juon riittävästi. Myös urheilun on nykyään itselläni oltava säännöllistä tai muuten hajoaa pää. Kuitenkaan en nistä muutamasta kilosta ole päässyt eroon ja sekö ärsyttää( tiedän kyllä ketkä tuhahtavat kun lukevat tämän ). En itse henkilökohtaisesti usko dietteihin enkä outoihin ruokavalioihin kuten karppaukseen. En voi käsittää miten ihmiset kuvittevat ruokavalion joka poistaa ravintoaineen, jonka päivittäisen saannin kuuluisi olla 60 % ruokavaliosta, voisi olla hyvä? Ja millä energialla sit äurheilee jos ei saa hiilareita? Entä sitten nämä "syön 800 ckal päivässä ja laihdun nopeasti"-dietit? Kyllä se paino varmaan lähtee, mutta mitään muuta hyvää tuossa ei sitten ole. Sitä paitsi dietit ovat aina väliaikaisia.  Oma tarkoitukseni on vaikuttaa pysyvästi elämäntapoihini ja sitä kautta saada kroppaani muokattua. Tunnen itseäni sen verran, että jättämällä herkut pois, aiheutan itselleni kuukauden päähän järjettömän mässäilyviikon, jonka jälkeen olo on järjettömän kamala henkisesti. Joten ainut vaihtoehtoni on liikkua enemmän ja tasapainottaa syömiseni niin, että voin myös herkutella. Harmi vain, että tämä on se paljon hitaampi vaihtoehto kuin pikadieetti.

Ajatus omasta ulkomuodostani pyöreänä johtuu selkeästi yläasteelle, jolloin olin hieman pyöreä, en missään nimessä ylipainoinen, mutta kyllä sitä pyöreyttä oli. Sille asteelle mielikuvani itsestäni on jäänyt. Nykyään, kun katson kuvia, en usko, että olen samankokoinen kuin ystäväni, se johtuu vain imartelevasta kuvakulmasta. Tiedän miten naurettavia nämä ajatukset ovat, mutta ne ovat myös tosia ja se on surullista. Miten ihminen joka omaa terveen itsetunnon voi ajatella tällaisia? Jos, jollakulla on vastaus tähän niin kertokaa ihmeessä.

Maria

Kirrpislöydöt vol. en enää tiedä kuinka mones

Maria

Tanssi osana elämääni eli osa sydäntäni

Totesi eilen tanssitreenien jälkeen taas sen, miten paljon tanssiminen antaa itselleni. Itselläni oli eilen aivan järkyttävä päivä. Iltaa mennessä olin niin käämit, että olin valmis repimään tukan päästä ja menemään vapaaehtoisesti suljetulle. Sen sijaan tanssiharkat pelasti miun päivän. Kisoihin on kuukausi aikaa ja treenien vauhti vaan kiihtyy. Kolmen minuutin kisabiisi on tosi raskas ja sen tekeminen vaatii muutakin kuin rytmitajua. Treenien jälkeen olo on kuollut, mutta äärettömän hyvä! 

Koska viimeisin kuukausi elämässäni on ollut älyttömän kiireistä, en ole ehtinyt paljoa urheilla muuten kuin tanssitreenien muodossa, joten tanssitreenit ovat senkin takia olleet henkireikäni tässä kieputuksessa.

treeneihin menossa. HUOM maailman mahtavimmat treenihousut!

Nyt joudun odottamaan pääsiäisen yli seuraavia tanssitreenejä, mutta eiköhän tästä selviä.

Maria

Hengailua kotona, siellä missä saa olla juuri sitä mitä on

Olen ennenkin höpötellyt kodin tärkeydestä. Koti ei ole vain jokin paikka, talo tai huoneisto, jossa välillä ollaan vaan koti on paikka, jossa voi olla oma itsensä, toteuttaa itseään, olla juuri niin laiska kuin huvittaa olla tai juuri niin energinen kuin vain voi. 

Pari viime kuukautta ovat olleet minulle hektisiä, enkä ole ehtinyt niin paljon viettää aikaa kotona, omien juttujeni kanssa ja se jos mikä saa miut kärttyiseksi. Se, että joudun vain juoksemaan paikasta toiseen ja ainut asia mitä käyn tekemässä kotona, on nukkuminen, aiheuttaa rytmihäiriöitä. Olen vihdoin oppinut sen, että tarvitsen enemmän rauhaa, kuin kokoaikaista menemistä. Kroppani kestää hyvin paljon ja pitkäaikaista stressiä, mutta mieleni ei ehkä niinkään. Tykkään säännöllisesti tyhjentää pääni elämän kiireeltä olemalla yksin itseni kanssa. Kuulostipa tuo juurikin siltä, että tyhjennän viinipullon yksinäni himassa nurkassa istuen! 

No ei nyt kuitenkaan. Se miten saan ajatukset rauhoittumaan ja mielen nauramaan, on tehdä omia pikku hömppäjuttuja. Laitan tukkaa, järkkäilen vaatteita tai treenaan omineni. Kaikki tuollainen pieni tekeminen saa oloni hyväksi ja silloin aina muistan miksi olen mitä olen. Itseäni ympäröivät esineet ja asiat kotonani ovat asioita joista voin peilata itseäni. Kodissani kuultaa osittainen pinnallisuus, mutta kuitenkin arvostus raikkaita asioita kohtaan. 

Tämä iltapäivä olkoon omistettu omille kodissa oleville turhamaisuuksille!

Maria