Sairaana

Aurinko on paistanut kauniisti ja ilmatkin ovat olleet mitä keväisimmät. Terassit ovat täynnä ihmisiä ja aina kasvava valon määrä varmasti on piristänyt itse kutakin. Itse vaihteeksi olen flunssassa. Eihän siitä ole kuin pari kuukautta, kun olin melkein kuusi viikkoa poissa pelistä pitkittyneen flunssan takia (jonka jylläämisen suurin syy, kuulemma tosiaan oli uupumus).

Näin keväällä, kun säät ovat aivan ihanat ja olisi muutenkin paljon kaikkea tehtävää, kuten sm- kisat, juoksun treenaaminen (ihka oma äitini valmentaa minua!), lukukauden viimeisten koulujuttujen hoitaminen sekä työhön orientoituminen. Tietenkään unohtamatta ihania terassihetkiä tai hengailua Esplanadin varrella olevissa kahviloissa. Mutta minun osaani kuuluu sairastaa sisällä. Puolensa tässäkin toki on. Ainakin saan viettää aikaa kotonani, joka on minulle hirmu rakas ja jota ei enää parin kuukauden päästä ole. Koulujuttuja on ollut aikaa tehdä eikä ole kiire minnekkään.

Tässä on myös saanut rauhassa etsiskellä sitä positiivista feng shuita, josta miulla on tapana alkaa puhua, kun asiat alkaa painamaan vähäsen liikaa ja negatiivisuus meinaa saada yliotteen elämästä. Sitä alkoi taas listailemaan kaikkia ihania asioita, mitä omaan elämään kuuluu. Listasta tuli loppupeleissä uskomattoman pitkä, eikä yksikään listan asia ollut toista pienempi. Tämän hetkinen positiivinen asiani tässä päivässä oli viiden tunnin päiväunet! Herttinen sentään, miten ihanalta tuntui tulla harkasta kotiin ja kaatua sänkyyn, sulkea, silmät ja olla unten mailla niin pitkään kuin pystyi. Toinen asia on päiväni ensimmäinen kahvi. Rakastan kahvin makua yli kaiken. En juo kahvia sen piristävän vaikutuksen takia, vaan maun. Kolmantena voisin mainita poikaystäväni tekemän playlistin minulle spotifyhin. On niin mahtavaa kuunnella musiikkia, jonka rakas ihminen on tehnyt eikä listasta löydy yhtäkään biisiä mistä en pitäisi.

Eli ehkä tämä sairastaminen onkin jossain määrin hyvä asia. Tämän ansiosta pysähdyn hetkeksi. Minut tuntevat ihmiset tietävät sen, että minulla on paha tapa painaa niin kauan kunnes, jokin fyysinen asia kaataa minut. Jos vaan pystytte, älkää ikinä tehkö näin. Tällä tavoin burn out on helppo hankkia eikä kevättä ole kiva viettää totaali uupumuksessa, mutta itse opettelen tätä rauhoittumista, itselleni tsemppiä siis siihen! Muille tsemppiä kevääseen ja muistakaa pysähtyä ja nauttia asioista, joita on nenän edessä. Niitä vain ei kiireessä tahdo huomata.

Maria