lauantai 4. elokuuta 2012

Jännittää

Heih,

ensimmäinen viikko silmäklinikan päiväkirurgisella ohi ja olo on aivan mahtava! Paikka on haastava ja paljon on opittavaa, mutta työympäristö on täydellinen. Sitä paitsi silmä on yksi mielenkiintoisimpia elimiä mitä ihmiseltä löytyy ja ne leikkaukset.. huh, kyll sitä tästä maasta löytyy osavia kirurgeja. Vaikka työ on mahtavaa ja työkaverit mahtavia, tottakai sitä jännittää. Olen ihminen, joka vaatii itseltään paljon, varsinkin, kun kyseessä on työpaikka. On vaikeaa myöntää itselleen, että heti ei tarvitse osata kaikkea, varsinkin, kun kyseessä on työpaikka, jonka täyden perehdytyksen saaminen kestää vuoden. Ensimmäisen viikon jälkeen olen saanut todella hyvää palautetta työstäni ja olen saanut tehdä jo paljon itsenäisesti, joskin mieluusti tahdon, että joku on varmistamassa, jottei varmasti, mikään oleellinen asia unohdu. Siltikin jännitän joka päivä kuinka onnistun, koska tahdon olla hyvä. Eilen töistä päästyäni olin todella väsynyt, mutta iloinen ja väsymyksen pystyi laittamaan elkeimpä viikon kestäneen jännittämisen piikkiin.

Jännittäminen on itselleni hyvin luonteinen asia, sillä tahdon olla hyvä asioissa, joita teen ja siksi jännitän uusia tilanteita ja opittavia asioita. Jännitän myös sosiaalisia tilanteita paljon, koska pohjimmiltani olen hieman ujo tyyppi(ja tätä kukaan ei koskaan usko). Tänään on erittäin hyvän ystäväni valmistujaisjuhlat, joita olen odottanut kovasti ja olen niin onnellinen hänen puolestaan, mutta jännitän näitä juhlia aivan järjettömän paljon. En siksi, että juhlat ovat isot vaan siksi, että paikalle saapuu ihminen, jonka tapaamista jännitän aivan järkyttävästi vaikka tämä ihminen ei elämääni enää kuulukaan.

Joskus jännittäminen on miellyttävä tunne ja joskus ei. Riippuu mitä jännittää. Esiintymisjännitys on pääasiassa kivaa, mutta sosiaalisten tilanteiden jännitys ei ole, koska silloin en pysty nauttimaan. Pelkään kovasti, että tämä on niitä päiviä, jolloin jännitys menee ilon edelle, mikä on harmi, koska tahtoisin enemmän kuin mitään juhlia ystävääni. 

Nämä ovat vain niitä elämän idiootteja tosiasioita.

Maria

2 kommenttia:

  1. On hieman törkeää jättää menemättä hyvän ystävän valmistujaisiin vain sen takia, että jännittää jotain ihmistä jonka myös pitäisi sinne tulla. En itse henkilökohtaisesti voisi koskaan tehdä noin ystävälle.

    VastaaPoista
  2. Tottakai se voi kuulostaa törkeältä, mutta tilanne on mikä on ja tiedän, että ystäväni kenen juhlat olivat kyseessä, tuki minua päätöksessäni täysin. JOS kyse olisi ollut pienestä asiast, tottakai olisin mennyt, mutta kyseessä on tapahtuma, joka on hajottanut minua järkyttävän paljon ja koin, etten kykene tätä ihmistä näkemään. Joskus pieneltä kuulostavat jutut eivät ole VAIN asioita.

    VastaaPoista