Kotona

Sunnuntai.

Olen kotona, olen yksin. Ensimmäistä kertaa yhteenmuuton jälkeen olen viettänyt vkl yksin kotona. Vaikka olemme asuneet yhdessä vasta muutaman kuukauden, tuntuu oudolta, kun toinen ei ole kotona herätessäni. Toisaalta asunto on hiljainen ja rauhallinen. Äänet, joita asunnosta kuuluu ovat täysin itseni aiheuttamia.  Aamiainen rauhassa, televisio on vain minua varten eikä kukaan sano sanaakaan. 

Aamut ovat niitä hetkiä, jolloin arvostan hiljaisuutta kovasti. Ärsyynnyn, jos joku puhuu minulle aamulla, kun tahdon olla rauhassa. Se, että olen yksin aamulla, takaa sen, ettei kukaan puhu minulle ennen kuin olen valmis vastaanottamaan mitään sosiaalista kanssakäymistä.

Kotimme on hyvin rauhallinen. On edelleen ihmeellistä miten Helsingissä voi tuntea asuvansa kaukana kaupungin hälinästä ja kuitenkin olla lyhyen bussimatkan päästä keskustasta. Kotimme on valoisa ja tilava, täydellinen paikka olla rauhassa ja tuntea olonsa hyväksi. 

Talvella oman kodin tärkeys lisääntyy, sillä itse ainakin vietän talvella paljon enemmän aikaa kotona kuin keväällä tai kesällä. On onni, että meillä on koti, jossa viihtyy sydänjuuria myöten.

Maria