Eräs ihminen, joka aikoinaan oli hyvin läheinen itselleni teki elämässään isoja muutoksia, itse koin hirveän pitkälle, että hän muuttui myös ihmisenä ja toisaalta hän itse kuvaili itseään muuttuneena naisena. Näin uuden vuoden jälkeen olen hirveästi miettinyt itseäni ja sitä kuinka itse olen muuttunut. Huomaan selkeästi, että olen tietyllä tavalla kasvanut aikuisemmaksi ja elämässä tärkeät asiat ja prioriteetit ovat muuttumassa. Huomaan kuitenkin, että oma ympäristöni ja myös minä itse teen itselleni joskus hyvin vaikeaksi nämä kasvun mukana tulevat muutokset. Olen nykyään ennemmin kotona kuin lähden baariin, tahdon viettää paljon enemmän aikaa poikaystäväni kanssa vaikka se veisi aika ystäviltäni. Ennen ystävät olivat se, mikä meni kaiken eteen. Tahdon nukkua, jotta olen töissä pirteä, rakastan aikaisia pirteitä aamuherätyksiä viikonloppuna, niiden krapulaisten "herään kahdelta iltapäivällä"- heräämisien sijaan. Kuitenkin rakastan istua sohvalla ja katsoa tuntitolkulla koukuttavaa sarjaa jakso toisensa perään(joka myös tekee olon turhautuneeksi silloin, kun ei ole päässyt liikkumaan).
Omassa kasvussaan vaikeinta on ehkä päästää irti tietyistä tavoista, jotka ovat syvään juurtuneet, mutta tiedostaa itse sen olevan oman ajatusmaailman vastaista käyttäytymistä ja niistä tavoista on päästettävä irti. Se vie aukaa ja opettelua, mutta se on osa kasvua. Itse olen muutaman vuoden aikana pyrkinyt muuttamaan tapaa laittaa aina muiden tarpeet edelleni ja nyt olen päässyt siihen pisteeseen, jossa tätä taitoa pitäisi pystyä muokkaamaan parisuhteessa elämiseen. Nyt tämä suurelal työllä opittu taito on muuttunut moukariksi, jonka tarkoitus on saada oma tahto läpi. Nyt on aika muokata tätä taitoa diplomaattisemmaksi.
Kamppailen usein myös sen kanssa, että koen yksinkertaisesti olevani outo ja erilainen välillä. Myöskin hyvin vaikea ihminen. Tämän takia välillä tuntuu että kaikki käyttäytymiseni on outoa ja kasvaminen sellaisen mielenmyllerryksen kanssa on välillä hyvinkin vaikeaa.
Olen kuitenkin päättänyt, että on vain yksi tie mitä tahdon kävellä ja sen tien on tarkoitus suoristaa omaa itseäni enemmän ihmiseksi, joka tahdon olla. Ei se ettenkö pitäisi itsestäni jo nyt, mutta tiedän myös, että on paljon parannettavaa.
Koskaan ei ole helppoa, kun kyse on itsensä ja omien ajatusten ja normien muuttamisesta, mutta se kannattaa, jos itse kärsii niistä. Oma ajatus on oma niin kauan kuin pidät siitä kiinni ja joskus joistakin on hyvä tietyn ajan jälkeen päästää irti.
Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti