Uudenvuoden lupaukseni - minä

Sehän on suuri perinne aloittaa uusivuosi lupaamalla itselleen älyttömiä superparannuksia oman elämänsä saralla. Lupauksia, joita on miltei mahdoton pitää. Itse pyrin lupaukseni pitämään kaukana tästä hyperlupauksien vuoresta. 

Vuoden 2011 ja 2012 pyrin aktiivisesti lisäämään uusia urheilulajeja elämääni tanssitreenin lisäksi ja vuonna 2012 juoksukärpänen pääsi vihdoin puraisemaan minuakin (ja tästähän äitini oli enemmän kuin innoissaan <3) ja salitreenaus kotitreenaamisen lisäksi alkoi tuntua kotoisalta ja rupesi istumaan osaksi elämääni. Nyt loppuvuodesta urheiluni ovat joutuneet pienelle jäähylle pyhien, salin puutteen, sairastelun sekä lumen takia. Juokseminen liukkaalla on aika itsemurhameininkiä ilman nastalenkkareita, joita en ole vielä onnistunut hankkimaan ja tämän takia on juokseminen ollut pannassa (niitä ihania kevään juoksukelejä ja Pirkkolan pururataa odotellessa) ja salipaikan puutteen vuoksi en edes juoksumatolla (joka on itselleni laiha korvike maastojuoksulle ) ole voinut juosta. Onneksi lumi mahdollistaa uuden vanhan rakkausharrastuksen: murtsikkahiihdon. 

Vuoden 2013 uudenvuoden lupaukseni ei käsitä vain yhtä asiaa vaan se on isompi kokonaisuus, joka keskittyy oman hyvinvointini parantamiseen ja tästä yhden ison palan lohkaisee urheilu. Tanssitreenit jää yhteen kertaan viikossa (puhun tästä omana henkisenä terapiatuntinani), salitreenaus alkaa uudella saliohjelmalla (kiitos Villelle) duunipaikan salilla, hiihto jatkuu niin kauan, kun säät sallii ja lumen sulamisen myötä juokseminen astuu kehiin. Nämä viikot, jolloin treenaus on ollut minimissä olen huomannut, kuinka tärkeä osa liikkuminen on henkistä hyvinvointiani ja ymmärsin sen, että en oikeastaan treenaa siksi, että tahdon näyttää super timmiltä hottis mimmiltä vaan saan siitä niin hyvän olon, ettei minkään sortin rauhoittava lääke voisi tuoda sitä fiilistä. 

Toisena pyrin tiettyyn itsekkyyteen ihan vain tietyn itsesuojelun takia. Pariin viime vuoteen on mahtunut muutama sydäntä repivä ero ystävistä ja niistä johtuvat epäuskon tunteet, kuinka väärässä sitä joidenkin ihmisten kanssa voi olla. Tämän takia tahdon keskittyä vain niihin ihmisiin joiden tiedän antavan saman minulle kuin mitä minä pyrin heille antamaan. En tahdo tutustua ihmisiin vain, koska on

 mahtavaa tuntea miljoona ihmistä, vaan tahdon tuntea ne ihmiset joille itse tahdon tehdä olon hyväksi. Tietyllä tavalla olen oppinut pelottavan realistiseksi ihmisten itsekkyydestä ja oman navan tuijottamista. Toivon todella, että itse en laita ystäviäni kokemaan asioita, joita itse olen joutunut kestämään. Ystävät, vietetään tänä vuonnai hania hetkiä!

Kolmannen osan lupauksesta lohkaisee henkistä hyvinvointia vahvasti nostava tekijä: omien intressien ruokkiminen eli tarkoitukseni on antaa joka viikko itselleni aikaa tehdä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Lukeminen, leffat, muoti, musiikki, kahvilat sekä yksinolo ovat asioita, jotka ruokkivat omaa identiteettiäni ja näin tukevat henkistä hyvinvointia. Aion myös nauttia tulevasta kesästä täysin rinnoin, sillä viime kesä ja loma meni aika sumussa suurimmaksi osaksi. Oli tapahtnut liikaa ja koko kesä meni siihen, että sai kasattua itsensä jotenkin syksyä varten. Ensi kesäksi luvassa siis hengailua, chillailua ja hymyä.

Kokonaisuutena siis aion parantaa omaa hyvinvointiani ja saada vihdoin elämän sille tolalle, ettei minun tarvitse uhrata päiviä itkuun siksi, että olen kuoleman poikki tai koska en ole keskittynyt tarpeeksi itseeni tai en ole antanut aikaa urheilulle. Tahdon rehellisesti olla itsekkäämpi siinä, että aion viedä aikaa pois muista asioista ja keskittää ajan itseeni. 

Vuosi 2013 olkoon hymyn ja hyvän mielen vuosi. Voisin ottaa mallia poikaystävästäni ja keskittyä enemmän positiivisiin asioihin, kuin rypeä synkissä ajatuksissa. Hymyillään enemmän, nautitaan pienistä asioista, annetaan itsellemme anteeksi asioita, ei pelätä herkuttelua, ei pelätä terveellistä ruokaa, rakastetaan liikkumista ja läheisiämme.

Tervetuloa vuoteen 2013!

Maria