Terve

 Olen viettänyt ensimmäisen terveen viikkoni koko tammikuun aikana ja pakko sanoa, että tällaisen sairastelubuumin jälkeen sitä arvostaa aamuheräämistä, töissä oloa, sieltä poispääsyä, urheilua ja normaalia päivärytmiä, joka sairastelun aikana oli vain haave.

Nyt olen onnellisena päässyt liikkumaan ja pääsin vihdoin aloittamaan uuden treeniohjelmani, joka on nimetty ihan mukavasti Hyttisen tappotreeniohjelmaksi.. Ainakin tämän viikon olen kyseisestä ohjelmasta nauttinut.. Saa nähdä mitä mieltä olen ensi viikolla. Olen myös saanut duunissa uutta puhtia ja huomannut, että asiat alkavat vihdoin tulla selkärangasta ilman, että minun täytyy koko ajan nykiä kollegoiden hihaa. Tosissaan meillä duunissa sanotaan että noin vuodessa oppii asiat niin, että voi puhua itsestään itsenäisesti suoriutuvana eli matkaa vielä on!

Joka tapauksessa pointtini tällä kirjoituksella oli ehkä se, että nämä joka vuotiset "olen kuukauden kipeänä" - jaksot herättävät minut aina muistamaan miten ihanaa tavallinen arki voi olla. Viikonloputkin tuntuvat mahtavilta (tosin liian lyhyiltä), kun on ensin käyttänyt arkipäivät johonkin järkevään. 

Nyt on edessä mahtava vkl, vaikka yksi tärkeä juhla jääkin väliin, mutta saamme todella toivottuja vieraita kylään ja pääsen vihdoin huitomaan uusilla hiihtosauvoillani ja pääsemme kuluttamaan uuden salimme laitteita. Ja yksi niin mahti juttu on se, että eräs ystäväni muuttaa ja pääsen muuttoavuksi.. Outona ihmisenä nautin muiden ihmisten muutoista, mutta omien kamojen muuttaminen on inhottavaa. Ota nyt selvää näistä aivoista. Kyse ei ole sarkasmista. Muutto itselleni merkitsee aina uuden jakson aloittamista; uudet seinät, uusi alku!

Maria