Aamuaurinko, kahvi, lämmin tuuli. Kaikki kauniin kesäaamun ainekset. Musiikki, jota kuunnellessa on pakostakin hymyiltävä. Loman parasta antia on rauhalliset aamut. Aamut, joiden tarkoitus on auttaa ihmistä lataamaan akut tulevaa syksyä varten. Ei kiirettä minnekään, ellei tahdo. On ihmeellistä miten suomalaiset ajattelevat kesästä hyvin pitkälle niin, että koko ajan pitää olla jotain mahtavaa meneleillään. Eikö loman ja kesän ihanuutta pitäisi nimenomaan olla se, että pakko ei ole tehdä mitään? Pääasiassa muut vuodenajat täyttyvät tietyistä velvotteista ja tekemisestä, jolloin paikalleen oleminen ja rauhoittuminen on välillä suorastaan mahdotonta. Eikö kesässä pitäisi otta myös ilo irti siitä asiasta, kun voi vain olla?
Olen viimeiset puolitoista vuotta opetellut tekemään asioita vain itseni kanssa. Olemaan itseni kanssa. Pyrkinyt nauttimaan itsestäni ja asioista, joita teen yksin. Tällä hetkellä itsensä kanssa olemisen tärkeys on vain korostunut, jotta tämän hetkinen elämäntilanteeni tuntuisi edes osittain siedettävältä.
Kahvi on juotu ja lämpötila on noussut tämän aamuhetken aikan hyvin lämpimäksi. Tämä oma pieni aamuhetkeni ei ole ollut helppo, mutta olen ylpeä taas siitä, että pystyin tähän. Nyt aloitan päiväni ja toivon siitä tulevan hyvä. Odotan myös sitä aamua, kun voin täysin seesteisesti nauttia juuri siitä hetkestä. Nyt olen onnellinen, että pystyn edes tähän.
Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti